Järvilakeuden elokuvakerhossa Klassikkojen kimallusta nähdään keskiviikkona 13.10. yksi 1980-luvun merkittävimmistä elokuvista: Martin Scorcesen vimmainen tilitys Kuin raivo härkä (Raging Bull 1980). Esitys alkaa Kauhava-salissa klo 18.00.
Kuin raivo härkä ei ole puhdas nyrkkeilyelokuva Rockyn ja sen jatko-osien tapaan. Kyseessä New Yorkin Pikku Italiassa kasvaneen ohjaajaguru Martin Scorcesen kenties hienoin elokuva, jossa nyrkkeilykehä toimii näyttämönä yhden ihmisen ja hänen lähipiirinsä murtumiselle.
Elokuva kertoo keskisarjan mestarin Jake La Mottan (Robert De Niro) tarinan. Nyrkkeilijän ja Sugar Ray Robinsonin kaksintaistelut kehässä olivat legendaarisia 1940- ja 1950-luvuilla. Scorsesen elokuvassa nyrkkeilykohtaukset ovat visuaalisuudessaan piinaavaa katsottavaa: välähtäviä salamavaloja, eriteroiskeita, huumaavia iskuja, joista muutamat on kuvattu vain tuumien etäisyydeltä, verenhajusta huumaantuvan yleisön reaktioita.
Scorcesen hovileikkaaja Thelma Schoonmaker on kuvannut ottelut välähdyksinä, joista jännitys on riisuttu, mutta joissa kivun, tuskan, voittojen ja häviöiden muistot piinaavat päähäniskettyä antisankaria. Schoonmaker ei suotta saanut Oscaria leikkauksestaan.
Elokuvassa kehä luo näyttämön itsetunnoltaan alhaisen, seksuaalisesti riittämättömän ja pelokkaan luuserin murtumisen tarinalle. Yli 20 vuoden aikana La Mottan elämä, työ, fyysinen habitus, avioliitto ja suhteet lähimpiin kokevat haaksirikon. Patologisen mustasukkainen mestari menettää sekä perheensä että veljensä Joeyn (Joe Pesci) rakkauden. Vuosien uurastusten tulosta, mestarinvyötä, La Motta ei saa kauaa pitää. Elokuvakritiikin grand old man Robert Ebert pitää filmiä elokuvahistorian huikeimpana mustasukkaisuuden kuvauksena. Iskukoneen suhde vaimoonsa Vickieen (Cathy Moriarty) muuttuu rujoksi ja ruhjovaksi. La Motasta tulee raakki kehässä ja raakki ihmissuhteissa.
Kuin raivo härkä on La Mottaa näyttelevän perfektionistin Robert de Niron juhlaa. Roolisuoritus oli aikanaan parhaan näyttelijän Oscarin arvoinen. De Niro saa Jakeen yllättävän paljon sympaattisuutta näyttäessään, miten ikävät seuraukset nyrkkeilijän patologisella mustasukkaisuudella ja aggressiivisuudella oli La Mottalle ja hänen läheisilleen. Näyttelijä on yhtä vakuuttava uransa alkupuolen ketteränä ja hillittömänä ”pommittajana” kuin kehän jättäneenä möhömahaisena ja hitaasti ajattelevana ihmisrauniona.
Elokuvan tuottajana hääri Taksikuskista tuttu Paul Schrader ja kuvaajana Michael Chapman, joka tallensi armottomia iskuja liikkuen rullaluistimilla kehässä.
