Elokuvakerho perehtyy leikkaukseen, efekteihin ja äänisuunnitteluun

Järvilakeuden elokuvakerhossa Klassikkojen kimallusta on avoimien ovien päivä maanantaina 31.1. klo 17.00–19.30. Kerho kokoontuu Kauhavan koulukeskuksessa luokassa 256. 

Kauhavalaislähtöinen Teemu Luoma kertoo elokuvien leikkauksesta ja lopputuotannosta. Hän toimii elokuvaleikkaukseen erikoistuneena Digital Film Artistina helsinkiläisessä Generator Post -yrityksessä.

Luoma selvittää mm. leikkauksen perusperiaatteita ja siinä käytettäviä välineitä. Esillä on myös muu digitaalinen lopputuotanto: efektit, värimäärittely, äänisuunnittelu sekä näiden merkitys nykyisessä elokuvassa. Esityksen aikana käydään läpi leikkaukseen ja lopputuotantoon liittyviä esimerkkejä.

Teemu Luoma on mm. toiminut leikkausassistenttina Lordi-elokuva Dark Floorsissa (2008) ja online-leikkaajana dokumenttiohjaaja Arto Halosen elokuvassa Pyhän kirjan varjo (2007).

Wilderin 1–2–3 on huumorin sarjatulitusta

Itävallanjuutalainen Billy Wilder pakeni natsismia Yhdysvaltoihin Hitlerin valtaannousun jälkeen v. 1933. Käsikirjoittajana elokuvauransa aloittanut Wilder tuli tunnetuksi myös ohjaajana ja tuottajana. Häntä pidetään yleisesti Hollywoodin kulta-ajan nerokkaimpiin kuuluvana ohjaajana. Hänen tunnetuimpia elokuviaan on kriitikkojen ylistämä Auringonlaskun katu (1950), Marilyn Monroen tähdittämät komediat Kesäleski (1955) ja Piukat paikat (1959) sekä alkoholismista kertova Poikamiesboksi (1960).

Wilder halusi tehdä elokuvastaan Yks’, kaks’, kolme (1961) kaikkien aikojen nopeimman elokuvan. Filmi kuvattiin kylmän sodan kahtia repimässä Berliinissä, jossa Itä- ja Länsi-Berliinin jakavan muurin rakentaminen aloitettiin kesken kuvausten. Kaikki filminsä käsikirjoittanut Billy Wilder irvailee estotta kylmän sodan ilmentymiä vanhassa kotikaupungissaan. Elokuva joutui sensuurin hampaisiin varovaisessa ja suomettuneessa maassamme. ”Neuvostovastaisena” pidetty elokuva oli Suomessa esityskiellossa 1962–1986.

Filmin keskushenkilö on amerikkalaisen Coca-Cola Companyn johtaja C.R. MacNamara (James Cagney), joka haluaisi Berliinistä yhtiön Euroopan toimintojen johtajaksi Lontooseen. MacNamara neuvottelee kolmen neuvostoliittolaisen komissaarin kanssa virvoitusjuoman myymisestä Neuvostoliittoon, ja pettää toisaalla kyynistynyttä vaimoaan Phyllistä (Arlene Francis) kurvikkaan vaalean sihteerinsä Ingeborgin (Lilo Pulver) kanssa. MacNamara saa ristikseen yhtiön atlantalaisen pääjohtajan 17-vuotiaan tyttären Scarlettin Hazeltinen (Pamela Tiffin), joka osoittautuu kuumaveriseksi hupakoksi.

Kahden kuukauden kuluttua Scarlett ilmoittaa menneensä salaa naimisiin itäberliiniläisen kommunistinuorukaisen Otto Pifflin (Horst Buchholtz) kanssa. Tästä farssi todenteolla alkaakin. Hyvin  tehokas MacNamara suoltaa lähes huutamalla mustan huumorin kuorruttamia vuorosanojaan. Tilanne kärjistyy entisestään, kun Otto joutuu itäsaksalaiseen vankilaan ,ja Scarlett saa tietää olevansa raskaana.

Elokuvasta saa paljon enemmän irti, jos tuntee hieman Saksan poliittista historiaa ennen ja jälkeen viime sotien. Wilderin huumori on nopeaa ja säälimätöntä. Piikittelyn kohteeksi joutuvat niin musta kuin punainenkin totalitarismi. Ei Wilder säästä Yhdysvaltojakaan, joka pursuaa materialismin. Neuvostoliittoa ei puolestaan hymyilyttänyt vähääkään kohtaus, jossa juopuneet komissaarit pudottavat seinältä neuvostojohtaja Nikita Hrushtshovin kuva, jonka alta paljastuu diktaattori Josif Stalin.

Yks’, kaks’kolme ei tuoreeltaan menestynyt kovin hyvin. Maailma, jota se kuvasi, tuntui liian todelta. Sittemmin elokuvan maine on vain kasvanut. Katsojan kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti dialogiin, ajankuvaukseen ja purevaan poliittiseen satiiriin.

Värikäs Hella W ensi-iltaan 28.1.

Kauhavan Y-Kinossa tulee perjantaina 28.1. ensi-iltaan uusi ja merkittävä kotimainen elokuva. Hella W (2011) kertoo värikkään, lahjakkaan ja maanpetoksesta tuomitun Hella Wuolijoen (Tiina Weckström) tarinan. Elokuvan on ohjannut Juha Wuolijoki, joka on sukua yhdelle Suomen historian huomattavimmista 1900-luvun vaikuttajista.    

Vironsuomalainen Hella Wuolijoki (1886–1954) tunnetaan marxilaisena poliitikkona, näytelmäkirjailijana, liikenaisena, Yleisradion pääjohtajana ja Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun NKVD:n vakoojana. Eniten mainetta Wuolijoki keräsi Niskavuori-näytelmäsarjallaan, joka on menestyksekkäästi siirretty myös valkokankaalle. Wuolijoen tapaan Niskavuoren naiset ovat vahvoja ja voimakastahtoisia henkilöhahmoja.

Dramaturgi Outi Nyytäjän käsikirjoittamaa Hella W:tä varten luettiin paljon muutakin kuin pojanpoika, kansanedustaja Erkki Tuomiojan (sd) kirjoittamat muistelmat. Maailmansotien välillä idänkaupassa ja diplomaattipiireissä pyörinyt Wuolijoki laati säännöllisesti Neuvostoliiton lähetystölle tilannekatsauksia ja piti yhteyttä NKVD:n tiedusteluverkostoihin.

Elokuvan traileri tuo esiin ”Runoilijana” tunnetun voimanaisen kytkökset sekä Etsivä Keskuspoliisin (myöhemmin Valpo) epäilyt siitä, että Hella Wuolijoki olisi ollut sekä Neuvostoliiton että Ison-Britannian agentti.

Elokuvan keskiöön nousevat Hella Wuolijoen maanpetosoikeudenkäynti ja vankeustuomio. Wuolijoki vangittiin jatkosodan aikana, kun hän oli auttanut neuvostoliittolaista desanttia Kerttu Nuortevaa (Maria Heiskanen). Vaikka Wuolijoki väittikin tähdänneensä avustustyöllään Suomen ja Neuvostoliiton välisen sodan lopettamiseen, hänen toimintansa täytti maanpetoksen tunnusmerkistön.

Valtiollinen poliisi ajoi Hella Wuolijoelle kuolemanrangaistusta, joka kuitenkin lieveni elinkautiseen kuristushuonerangaistukseen v. 1943. Hella  vapautui seuraavana vuonna, kun välirauha oli solmittu syyskuussa 1944.

Filmin budjetti on ollut n. 1,7 miljoonaa euroa. Hella W:n keskeisiin kuvauspaikkoihin kuuluvat Turun Akatemiatalo ja legendaarinen vankila Kakola, jossa filmattiin Katajanokan vankilaa kuvaavat kohtaukset. Kuvauksia tehtiin myös Virossa ja Villilän studioilla Nakkilassa.

Tiina Weckströmin lisäksi keskeisiin näyttelijöihin kuuluvat mm. Valpon etsivänä nähtävä Hannu-Pekka Björkman sekä Hellan tytärtä Vappu Tuomiojaa esittävä Matleena Kuusniemi.

Orpotytöt pehmittävät ilkimyksen

Äreä superkonna Gru (äänenä Ville Haapasalo) ilkeilee lapsille ja aiheuttaa muutenkin pahaa mieltä missä ikinä liikkuukaan. Hänen synkän talonsa sopukoista löytyy salainen laboratorio, jossa tohtori Nefario (Jarmo Koski) kehittelee uusia tuhon välineitä pienten keltaisten kätyreidensä kanssa superrikollisen käyttöön. Ilkimys käyttää sumeilematta kutistus- ja jäädytyssäteitä ja erilaisia taisteluajopelejä konnantoimissaan.

Grun maine roistoista suurimpana joutuu kuitenkin koetukselle, kun nuori nörttirikollinen Vektori (Reino Nordin) varastaa Gizan pyramidin. Vastavetona tälle Gru apureineen päättää varastaa kuun taivaalta.

Harteikkaan konnan kunnianpalautus kohtaa kuitenkin yllättävän käänteen. Lastenkodissa varttuneet ja adoptiota odottaneet kolme suloista orpotyttöä ilmestyvät konnan ovelle. Gru näkee tytöillä roolin kuuvarkaudessa ja päättää ottaa heidät ottolapsikseen. Pikkutytöt Margo (Kristiina Brask), Edith (Tuuli Inkinen) ja Agnes (Maria Takaki) näkevät Grussa potentiaalisen isän, ja äreä superrikollinen huomaa yllättäen pehmenevänsä lapsilauman keskellä.

Pierre Coffinin ja Chris Renaud’n ohjaama Itse ilkimys (2010) on mainiota katsottavaa kaikenikäisille. Elokuva pohtii aikuisten ja lasten maailman suhdetta. Lapsille on annettava runsaasti aikaa ja huomiota. Muuten on vaarana se, että heistä kasvaa ilkeitä ja pahansuopia aikuisia.

Elokuvassa on näppäriä viittauksia massakulttuuriin ja maailmanpolitiikkaan, mikä pitää aikuisenkin hereillä. Elokuvan vauhdikkuus ja Grun erikoiset keltaiset kätyrit vetoavat puolestaan lapsiin.

Itse ilkimys on Universal-elokuvayhtiön ensimmäinen 3D-elokuva, jonka hieno tekninen toteutus on Illumination Entertainmentin käsialaa.

Elokuvan trailerin löydät tästä linkistä.

Koivusalo kuvittaa kansakunnan kohtalonhetkiä Pohjantähdessään

Timo Koivusalon Täällä Pohjantähden alla II (2010) –elokuva kuvittaa hämäläisen Koskelan torpparisuvun vaiheita ja kansakuntamme kohtalonhetkiä ykkösosaa paremmin. Edellisosa (2009) noudatteli liiankin orjallisesti Edvin Laineen tulkintaa Väinö Linnan romaanitrilogiasta.

Pohjantähti-filmatisoinnin kakkososa pääsee edeltäjäänsä paremmin irti tv-elokuvamaisuudesta ja on elokuvalliselta kerronnaltaan sujuvampi. Näin siitäkin huolimatta, että ajoittain Suomen historiaa käydään läpi melkoisella pikakelauksella. Tilanteen pelastaa Pertti Mutasen kuvaus, jossa luotetaan vähäeleisyyteen ja lähikuvien voimaan.

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on Suomen kansan historian monumentaalinen kuvaus 1800-luvulta 1950-luvulle. Kyseessä on teossarja, joka kuuluu suomalaisen keskivertoperheen kirjahyllyyn.

Koivusalon filmatisoinnin kakkososa jatkaa siitä, mihin ykkösosa jäi. Päähenkilö Akseli Koskela (Ilkka Koivula) palaa vankileiriltä kotiin Pentinkulmalle, keskittyy torpan hoitoon ja pyrkii pysyttäytymään erossa poliittisista kärhämistä valkoisessa Suomessa. Entinen punapäällikkö joutuu koville, kun 30-luvun alun oikeistoradikalismin aalto heittää hämäläiskylän kansakoulunopettajaksi lapuanliikkeen oppeja toteuttavan Rautajärven (Ville Virtanen). Äärioikeistolaisuuden nousu kulminoituu väkivaltaisiin muilutuksiin, ennen kuin presidentti P.E. Svinhufvud kukistaa lapuanliikkeen vuoden 1932 Mäntsälän kapinan yhteydessä pitämällään radiopuheella.

Koivusalo onnistuu varsin hienosti oikeistoradikalismin kuvauksessaan. Jopa niin hyvin, että Koskelan suku on vaarassa ajautua tarinassa sivuraiteille. On valitettavaa, että kiihkeästä äärioikeistolaisuuden kuvauksesta siirrytään suin päin kansakunnan eheytymiseen talvisodan kynnyksellä. Siirtymä on nopea, kerronnallisesti epäuskottava ja turhan alleviivaava.

Täällä Pohjantähden alla II:n keskiössä on Akselin ja Elinan (Vera Kiiskinen) perhe. Tytär Kaarina (Anna Lipponen)  on tullut naimaikään, mutta vävyehdokas ei ole Akseli Koskelalle mieluinen. Lujatahtoinen Akseli uurastaa itseään säälimättä perheensä eteen. Elämä näyttää vihdoin hymyilevän, kun hän saa lunastaa torpan itselleen. Uskoa tulevaisuuteen horjuttaa kuitenkin sota, jonka hinta on kova niin Koskelan perheelle kuin Suomen kansallekin.

Pohjantähden kakkososa pääsee maaliin paljolti hyvien näyttelijöidensä ansioista. Ilkka Koivula, Ville Virtanen ja Risto Tuorila (Jussi Koskela) tekevät erinomaiset roolityöt, samoin Tuntemattomasta sotilaasta tuttua Vilho Koskelaa näyttelevä Sampo Sarkola. Myös Hannu-Pekka Björkman esittää kirkkoherra Salpakaria hyvin moniulotteisesti. Näyttelijöistä osa on tosin auttamatta liian nuoria esittämään filmissä isovanhempia.

Hyvät perustiedot Suomen historian 1900-luvun käännekohdista helpottavat elokuvan seuraamista. Elokuvan trailerin löydät tästä linkistä.

Superroisto kohtaa supersankarin vauhdikkaassa 3D-animaatiossa

Kolmiulotteinen Megamind on elokuvastudio DreamWorks Animationin vauhdikas uutuusanimaatio. Suomeksi dubatun elokuvan on ohjannut Tom McGrath. Animaation keskeisinä suomalaisääninä kuullaan Juha Varista, Petteri Summasta, Anna-Maija Tuokkoa, Antti L.J. Pääkköstä ja Tuomas Uusitaloa.

Aivan kuten Teräsmies, Megamind on välttänyt kotiplaneettansa tuhon, kun hänet on lähetetty maapallolle turvaan. Megamindin epäonneksi maapallo saa toisenkin lapsitulokkaan, josta varttuu hyvässä kasvuympäristössä kansan rakastama supersankari Metromies.

Megamindista kasvaa nerokas, mutta epäonninen superkonna. Hänen keskeinen tavoitteensa on Metro Cityn valloittaminen, mutta Metromies estää hänen aikeensa kerta toisensa jälkeen. Tilanne muuttuu kuitenkin radikaalisti, kun Megamind onnistuu yllättävästi eliminoimaan supersankarin yhden ilkeän suunnitelmansa yhteydessä.

Unelmansa saavuttanut Megamind huomaa kuitenkin pian yllätyksekseen, kuinka tylsäksi elämä muuttuu ilman rakasta vihollista. Teräsmies tarvitsee Lex Luthorinsa, Lepakkomies Jokerinsa, Roope Karhukoplansa ja Megamind uuden vihollisensa. Tähän rooliin on tyrkyllä Titan, josta on määrä tulla Metromiestä suurempi ja vahvempi.

Titan osoittautuu kuitenkin yhtä oikukkaaksi luomukseksi kuin Frankensteinin hirviö. Hyvästä on tulossa paha, ja Megamind joutuu tosi paikan eteen.

Joulupäivänä ensi-iltansa saaneen Megamindin vahvuuksia ovat huumori, hyvät henkilöhahmot ja hyvä käsikirjoitus. Myös elokuvan piikit Teräsmiehen ja joidenkin muiden supersankareiden suuntaan ovat kekseliäitä. Joitakin katsojia elokuvan vauhti ja suoranainen koheltaminen varmasti hirvittää.

Curtizin Casablanca avaa elokuvakerhon kevätkauden

Marokossa sijaitseva Casablanca on filmissä muodostunut toista maailmansotaa pakenevien eurooppalaisten pakolaisten läpikulku- ja odotuspaikaksi matkalla Yhdysvaltoihin. Eri kansallisuuksien edustajat kohtaavat Café Americain'issa, jota pyörittää kyyninen omistaja Rick Blaine (Humphrey Bogart). Natsi-Saksa on miehittänyt Ranskan kesällä 1940 ja valtaa pitää saksalaismielinen Vichyn nukkehallitus. Amerikkalainen ravintoloitsija Blaine ei pidä natseista, muttei halua sekaantua poliittisiin kärhämiin.

Satamakaupunkina Casablancassa risteävät monenlaiset ihmiskohtalot. Kaupunki on paikallisten ohella täynnä pakolaisia, vakoojia, onnenonkijoita, seikkailijoita ja yhteistoimintamiehiä. Kaupungissa kaikki on mahdollista ja kaikesta voidaan neuvotella. Toiminnan keskukseksi nousee Rickin kapakka. Tunnelma sähköistyy, kun tieto kahden saksalaisen kuriirin murhasta ja heiltä anastetuista maastapoistumisviisumeista saavuttavat elokuvan päähenkilöt.

Kallisarvoiset viisumit anastanut keinottelija Ugarte (Peter Lorre) pidätetään. Hetkeä ennen hän on kuitenkin antanut ne Rickille. Ugarten alkuperäisenä tarkoituksena oli myydä viisumit natsien keskitysleiristä paenneelle vastarintamies Victor Lazlolle (Paul Henreid), joka saapuu vaimonsa Ilsa Lundin (Ingrid Bergman) kanssa Café Americain'iin. Ilsa tunnistaa välittömästi Rickin ystävän pianisti Samin (Dooley Wilson), joka soittaa kaunottaren pyynnöstä As Time Goes By –laulun, jonka Rick keskeyttää. Filmin takaumassa nähdään Rickin ja Ilsan romanssi Pariisissa ennen saksalaismiehityksen alkua. Rakkaussuhde on päättynyt Rickin lähtöön juna-asemalta, jonne Ilsa ei ollut saapunut.

Ilsan ja Rickin uusi kohtaaminen sähköistää tunnelman ja tempaisee katsojan keskelle melodraamaa. Michael Curtizin ohjaamaa Casablancaa (1942) on pidetty aiheellisesti myös seikkailukertomuksena. Elokuvakriitikko William Bayerin mukaan Casablancassa seikkailut tapahtuvat poikkeuksellisesti sisätiloissa. Seikkailun tunteen synnyttävät katsojassa tapahtumien ohella verbaalinen sanailu, älykäs dialogi, jota kyyniseltä vaikuttava Rick hallitsee. Casablancan käsikirjoituksesta vastanneet Julius ja Philip Epstein sekä Howard Koch onnistuivat mestarillisesti työssään.

Casablanca on tuotantoyhtiö Warner Brothersin ammattimaisuuden voimannäyte. Yhtiö rakensi sota-ajan elokuvaa varten studioalueelleen kuvitellun Pohjois-Afrikan, jota voi hyvin pitää aitona. Filmin on sanottu tarjoavan myös enemmän kulttinäyttelijöitä, lainattuja repliikkejä, toistettuja kliseitä ja hollywoodilaista rehentelyä kuin minkään muun kultakauden klassikon.

Unohtumattoman elokuvasta tekee kuitenkin näyttelijäkaarti. Humphrey Bogartin Rick on tuuliajoille heittäytynyt, syvästi romanttinen ja äärimmäisen karismaattinen. Hänen varjoaan, poliisikapteeni Renaultia esittävä Claude Rains tekee Bogartiakin huikeamman roolityön. Vastarintajohtaja Paul Henreid muistetaan täältä ikuisuuteen huikean Marseljeesi-kohtauksen kapellimestarina. Jumalaisen kaunista Ingrid Bergmania ei voine paatuneinkaan mies vastustaa. Hänen Ilsansa on samanaikaisesti pehmeä, lämmin, sensuelli, mysteerinen ja tavoittamaton, jokaisen miehen unelma.

Ensi kertaa Casablancan näkevälle kyseessä voi olla ”kauniin ystävyyden alku”…

Ennakkotiedoista poiketen Casablanca esitetään Y-Kinon sijasta Kauhavan koulukeskuksen Kauhava-salissa 12.1. klo 18.00 alkaen.

Klassikkojen Kimallusta -sarja kevätkaudella 2011

KLASSIKKOJEN KIMALLUSTA/Järvilakeuden elokuvakerho
Kurssisuunnitelma.

Päivämäärä ja aihe

12.1.2011 Elokuvaesitys: Michael Curtiz, Casablanca (1942).
Esitelmä elokuvatähdistä (M.T.)

19.1.2011 Kaksi esitelmää elokuvatähdistä (K.K. ja K.M.)
Tutustuminen Y-Kinoon viihdekeskuksena. Elokuvateatterin
teksniikka. Elokuvan tulevaisuus.

26.1.2011 Elokuvaesitys: Billy Wilder, Yks´, kaks´, kolme (1961).
Esitelmät elokuvatähdistä (J.K. ja A.J.)

Ma 31.1.2011 Asiantuntijaesitys/Elokuvan lopputuotanto.
Digital Film Artist Teemu Luoma, Generator Post. 


9.2.2011 Elokuvaesitys: Stanley Kubrick: Hohto (1980).


16.2.2011 Ei elokuvakerhoa

23.2.2011 Elokuvaesitys: Akira Kurosawa, Seitsemän samuraita (1954). Kauhavan koulukeskus.
Jo klo 17.00! Esitelmä elokuvatähdistä (J.K.)

2.3.2011 Elokuvayhtiöt, elokuva viihdeteollisuutena
Esitelmä elokuvatähdistä (J.H.)

9.3.2011 Elokuvaesitys: Francis Coppola: Kummisetä I (1972)

16.3.2011 Asiantuntijaesitys elokuvamusiikista/Juhana Lehtiniemi

23.3.2011 Asiantuntijaesitys/Manga ja anime. Elokuvaesitys:Hayao Miyazaki/Liikkuva Linna/Nausicaa/Henkien kätkemä

30.3.2011 Elokuvaesitys, Orson Welles: Citizen Kane (1941).
Kurssin päätös ja arviointi.

Järvilakeuden elokuvakerho Klassikkojen kimallusta kokoontuu keskiviikkoisin klo 18.00–20.30. Kurssimaksu kevään osalta vain 20€. Tervetuloa mukaan, elokuvan ystävät!

Elokuvaesitykset elokuvateatteri Y-Kinossa, jollei toisin sovita. Elokuvakurssin asiantuntijaesitykset pidetään Kauhavan koulukeskuksessa luokassa 256. Lisätietoja antaa FM Toni Uusimäki, p. 0400 216 176 tai citdon@gmail.com.

Uusi Vares ensi-iltaan to 6.1.

Y-Kinon elokuva-arvostelija Citizen Donilla ei ollut mahdollisuutta nähdä uutta kotimaista rikoselokuvaa Vares - Pahan suudelma etukäteen. Tämän Anders Engströmin ohjaaman elokuvan toimitus ajoittuu ilmeisesti ensi-iltaan 6.1.2011. Arvosteluja on hyvin harvassa myös muualla mediassa.

Ohessa Finnkinon tiivistelmä elokuvan sisällöstä eli ns. synopsis:

Kesäinen Turku. Yksityisetsivä Jussi Vares tienaa leipänsä vähäpätöisillä varjostusjutuilla. Miehen elämä on vailla suuntaa. Keskelle ankeaa arkea osuvat sentään novellikirjailija Luusalmen kirjanjulkistamisjuhlat. Kaveriporukka juo itsensä totaaliseen tukkeeseen. Kotimatkalla humalainen Vares joutuu katutappeluun ja on vähällä päästä hengestään puolustaessaan kaveriaan Kyypakkausta.

Myös naisrintamalla alkaa tapahtua. Vares ajautuu suhteeseen naimisissa olevan rintavan Lailan kanssa, mutta hauskanpito loppuu lyhyeen. Laila ottaa Vareksen tiukasti hallitsevaan otteeseensa, eikä tilannetta helpota se että Vares päätyy tutkimaan Lailan sisarentyttären Kertun murhaa. Vares ei haluaisi sotkea yksityiselämäänsä työkuvioihin, mutta Lailasta lisääntyvä kiinnijäämisen uhka on ainoastaan jännittävää.

Elokuvan nähneen Helsingin Sanomien arvioinnin löydät tästä linkistä.

Napapiirin sankarit harharetkellään

Juuri päättynyt vuosi 2010 oli kotimaisen elokuvan suurta juhlaa. Kahden miljoonan katsojan raja ylitettiin ennen vuoden vaihtumista. Kauhavan Y-Kinon uuden vuoden aloittaa viime vuoden katsotuin leffa: ohjaaja Dome Karukosken komedia Napapiirin sankarit (2010). Se on kerännyt jo yli 330 000 katsojaa ja ohittanut katsojatilastoja pitkään johtaneen filmin Risto Räppääjä ja polkupyörävaras.

Karukoskelle komedia on uusi aluevaltaus. Hän on tähän mennessä ohjannut hyvin menestyneet elokuvat Tyttö, sinä olet tähti (2005), Tummien perhosten koti (2008) ja Kielletty hedelmä (2009).

Napapiirin sankareiden pääjuoni on yksinkertainen. Työtön vetelys Janne (Jussi Vatanen) saa avovaimoltaan Inarilta (Pamela Tola) uhkavaatimuksen hankkia digiboxi aamuun mennessä tai parisuhde on ohi. Jollei digiboxia ole hankittuna, Inari ottaa suunnan kohti etelää ja jättää vätyksen niille sijoilleen. Tästä säikähtäneenä Jussi ottaa mukaansa ystävänsä Kapun (Jasper Pääkkönen) ja Räihäsen (Timo Lavikainen). Kaverusten keltainen amisauto ottaa aluksi suunnan kohti Rovaniemeä, jossa Jussin appiukolla on liike, mutta matka ei totisesti suju suunnitelmien mukaan.

Digiboxin hankinnasta tulee kaverusten todellinen harharetkin antiikin Kreikan sankarin Odysseuksen tavoin. Mutkaiseen matkaan mahtuu niin auto-onnettomuutta, kömpelöitä romansseja, petkutusta kuin matsaamista ökyrikkaiden venäläisten kanssa. Jannen piinaa lisää kilpakosija Pikku-Mikko (Kari Ketonen), joka on riiannut Inaria tämän teinivuosina. Nyt hän tekee parhaansa upottaakseensa Jannen ja Inarin parisuhteen.

Karukosken elokuvassa kohelletaan ajoittain äärirajoilla. Tragikoomiset juonenkäänteet seuraavat toisiaan ja äijähuumori kukkii. Välillä kolmikon koettelu piinaa myös katsojaa. Elokuvan keskeiseksi teemaksi nousee ystävyys. Kolmikko ei voi selvitä harharetkestään ilman toisiaan.

Näyttelijäkaartista Jussi Vatanen ja Kari Ketonen selviävät erinomaisesti. Jasper Pääkkösen ja Pamela Tolan replikointi opetellulla lapin murteella ei aina vakuuta. Kaikkien tolloilujen jälkeen elokuva selviää kuitenkin maaliin, vaikka ajoittain vauhti yskiikin kuin antisankarikolmikon keltaisella kaaralla.

Elokuvan trailerin löydät tästä linkistä.