Vauhdikas kauhuanimaatio lapsille

                        Hotel Transylvanian hirviöiden rentoon lomailuun tulee katkos.

Elokuva-alalla erilaiset kauhuleffat ovat olleet viime vuosina voimakkaasti esillä. Vampyyri- ja ihmissusielokuvat ovat vyöryneet valkokankaille, vaikka talouskriisin kanssa painiskelevissa länsimaissa olisi arjen jännitystäkin riittävästi tarjolla. Myös lapset saavat kauhusta oman osansa.

Sony Pictures Animation -studion uusinta elokuvaa Hotel Transylvaniaa (2012) ei ole vaivauduttu kääntämään oikeaoppisesti hotelli Transilvaniaksi. Nimi viittaa kauhugenren klassikon Bram Stokerin kreivi Draculan linnan sijaintialueeseen Romaniassa. Uuden animaation on ohjannut Genndy Tartakovsky.

Hotel Transylvania on kreivi Draculan (äänenä Jukka Rasila) loistohotelli, jossa erilaiset hirviöt voivat lomailla ja olla rauhassa pelottavilta ihmisiltä. Loistohotellin vakiovieraisiin kuuluvat Frankenstein morsiamineen, näkymätön mies, muumiopariskunta, noidat, zombiet ja ihmissusipariskunta kymmenine lapsineen.

Monstereiden lomanvietto saa lisäväriä, kun yksihuoltajakreivi järjestää tyttärelleen Mavikselle (äänenä Yasmine Yamajako) 118-vuotisjuhlat. Vampyyri-isä suhtautuu aikuistuvaan tyttäreensä ylisuojelevasti. Kun hotelliin saapastelee yllättäen rento nuorimies Jonathan (Petrus Kähkönen), alkavat Draculan todelliset ongelmat. Nuorten lempi leimahtaa, ja tyttären veri vetää maailmalle. Isää repivät monenlaiset tunteet.

Klassisten kauhuhahmojen temmellys on leffassa vauhdikasta, toisinaan suoranaista koheltamista. Varsin hauska on ihmissusi-isä, joka uhkaa uupumus pentulaumansa riehuntaan. Välillä hirviöiden lomanvietto tasaantuu vesijumpaksi ja bingon pelaamiseksi.

Hotel Transylvania on kokonaisuudessaan aika hauska ja menevä 3d-animaatio, jonka perussanomaan kuuluu erilaisuuden hyväksyminen ja rehellisyyden tarpeellisuus. Seitsemän vuoden ikäraja on kuitenkin perusteltu. Elokuvassa on sen verran jännitystä ettei se sovi aivan perheen pienimmille.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

(P)onneton uusi Asterix

                             Asterix (Edouard Baer) ja Obelix (Gérard Depardieu)
                             antavat briteille apua taistelussa roomalaisia vastaan.

Ranskalaiset sarjakuvalegendat käsikirjoittaja René Goscinny ja piirtäjä Albert Uderzo loivat 1959 gallialaissoturi Asterixin ja hänen suurikokoisen ystävänsä Obelixin. Pienen roomalaisia vastaan kamppailevan gallialaiskylän parivaljakosta tuli tavattoman suosittu. Huoliteltuja Asterix-albumeja on kohta myyty 350 miljoonaa kappaletta.

Piirroselokuvina Asterixin seikkailut ovat toimineet kohtalaisen hyvin. Samaa ei voi sanoa neljästä näytelmäelokuvasta, joista tuorein, Asterix ja Obelix Britanniassa (2012), on tullut juuri ensi-iltaan Y-Kinossa. Kolmiulotteisen version on ohjannut Laurent Tirard. Se perustuu vuonna 1966 ilmestyneisiin sarjakuva-albumeihin Asterix Britanniassa sekä Asterix ja normannien maihinnousu.

Uudessa elokuvassa Britanniaa uhkaa Julius Caesarin johtamien roomalaislegioonien valloitus. Asterixin englantilainen pikkuserkku Fritax matkustaa kuningattaren pyynnöstä hakemaan apua pienestä gallialaiskylästä. Asterix ja Obelix lähtevät brittien apuun taikajuomatynnyrin kanssa. Mukaan otetaan myös päällikkö Aladobixin veltto ja pelokas veljenpoika Poppix.

Saarivaltakunnassa Asterix kumppaneineen törmää Lontoon ja englantilaisten erikoisuuksiin, Obelix ihastuu neiti Macintoshiin ja pelkurimainen Poppix pääsee opettamaan viikinkijoukkoja siinä, kuinka pelko antaa siivet. Välillä laitetaan legioonalaisia lakoon, niin kuin Asterixeissa aina.

Ranskalaisten uusi Asterix on elokuvana vaatimaton ja ponneton. Suomeksi dubattu versio on niin heikko esitys, ettei ääninäyttelijöiden nimiä viitsi julkistaa. Leffa on lastenelokuvaksi tylsä. Sarjakuva- ja animaatio-Asterixin vauhdikkuus puuttuu näytelmäelokuvasta lähes tyystin. Saa nähdä, kauanko edes Obelixia näytellyt Gérard Depardieu jaksaa sinnitellä elokuvasarjassa mukana.

Elokuvan trailerin löydät tästä.