Kun ihminen haurastuu

                               Georges (Jean-Louis Trintignant) ja Anne
                              (Emmanuelle Riva) ovat suurenmoisia rooleissaan

Y-Kinon alkuvuoden merkittävin kulttuuriteko on kenties tässä: itävaltalaisen elokuvaohjaaja Michael Haneken Rakkauden (Amour 2012) tuominen elokuvateatterin ohjelmistoon. Pienten joukkojen elokuva on suuri sisällöltään. Se palkittiin ensin Cannesissa Kultainen palmu-palkinnolla. Viime viikolla elokuva sai parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin Hollywoodissa.

Elokuva kertoo kahden noin kahdeksankymppisen muusikon ja musiikinopettajan tarinan. Anne (Emmanuelle Riva) ja Georges (Jean-Louis Trintignant) elävät hyvin kulttuuripitoista elämää Pariisissa. Elokuvan päänäyttämönä toimii heidän kerrostaloasuntonsa, joka on ajan patinoima päähenkilöiden tavoin.

Elokuva alkaa hätkähdyttävästi kohtauksella, jossa palomiehet tunkeutuvat eleganttiin asuntoon. Kaikki tapahtuu hetken kuin pantomiinina. Katsoja saa aavistuksen tapahtuneesta, kun yksi palomiehistä pitelee nenäänsä. Pian makuuhuoneesta löytyy vanhan naisen ruumis, joka on peitetty kukkien terälehdillä. Miten tähän tilanteeseen on päädytty?

Rakkaus kertoo tämän kaiken. Vanhan parin harmoninen yhteiselämä muuttuu asteittain, kun Anne saa aamiaispöydässä halvauksen. Vaimoaan syvästi rakastavasta ja kunnioittavasta Georges’ta sukeutuu omaishoitaja. Sairaanhoitaja käy potilaan luonta muutaman kerran viikossa, mutta aviomies on se, joka elää vaimonsa kanssa sairauden etenemisen joka vaiheen.

Amour on elokuva, joka kertoo kauniisti ja arvokkaasti ihmisen elinkaaren lopusta, siitä kuinka moni ihminen vähitellen haurastuu ja hiipuu pois elämästä. Anne ja Georges käyvät kamppailun yhdessä. Toivottomaksi osoittautuvassa taistossa on nousunsa ja laskunsa, mutta pariskunta pitää yhtä. Keskinäisestä yhteydestä ja suuresta rakkaudesta kertoo lopulta vain kosketus.

Emmanuelle Riva ja Jean-Louis Trintignant ovat suurenmoisia rooleissaan. Rivan kyky muuntautua sairauden etenemisen eri vaiheisiin on hämmästyttävä. Sama pätee Trintignantiin, jonka roolihahmo muuttuu myös vaimon sairauden pahentuessa. Nämä näyttelijät osaavat kertoa jo niin paljon katseillaan ja eleillään. Kyse on puhtaasta keskinäisestä kemiasta.

Elokuvan sivurooleissa näyttäytyvät Isabelle Huppert tytär Evana,  jokai aina ajoittain perää äidilleen tehokkaampaa hoitoa sekä pariskunnan entinen pianistioppilas ja suojatti Alexandre (Tharaud).

Rakkaus ei ole elokuva vain omaishoitajille ja muille, jotka seuraavat läheisensä haurastumista. Se on elokuva meille kaikille ihmisenä olemisesta ja vanhuuden murroksesta.

Elokuvan trailerin läydät tästä.