isäpuoli (Samuli Edelmann) ja Pete (Olavi Angervo)
muodostavat uusioperheen, jonka elämää alkavat
varjostaa alkoholismi ja perheväkivalta.
Kuva: Solar-Films.
Suomalaisnäyttelijöiden tähtikaartiin kuuluva Peter Franzén herätti kolme vuotta
sitten huomiota omasta lapsuudestaan kertovalla romaanilla Tumman veden päällä (2010). Nyt Franzén maalaa valkokankaalle lapsuutensa
sisäiset maisemat ja ulkoiset miljööt samaan teokseen perustuvalla esikoisohjaustyöllään
(2013). Tuloksena on hieno elokuva 6-vuotiaan Peten (Olavi Angervo) elämästä,
jonka onnen hetkiä varjostavat isäpuolen alkoholinkäyttö ja perheväkivalta.
Peter Franzénin elokuva sijoittuu Keminmaalle, jossa Pete elää
pikkupojan elämää äitinsä (Matleena Kuusniemi), pikkusiskonsa Suvin (Milja Tuunainen) ja isäpuolensa (Samuli Edelmann) kanssa. Äidillä on takanaan kariutunut avioliitto
Peten biologisen isän Kaken (Peter
Franzén) kanssa. Hän pyrkiikin rakentamaan uudesta liitostaan poliisimiehen
kanssa perheidyllin ja rakastaa molempia lapsiaan ehdoitta.
Pete leikkii ikäistensä poikien tavoin, polkee vimmatusti
lahjaksi saamallaan polkuautolla, keräilee kelju-k-kojootteja, pihistää pennejä
ja sovittaa syntinsä naapurin tätiin tukeutuen ja tämän uhkeutta ihmetellen. Lapsen
maailmassa reaalitodellisuus ja mielikuvitus sekoittuvat, uintireissusta poliisi-isän
kanssa kasvaa pelottava kokemus, kun Pete luulee hukkuvansa jokeen. Papan
kanssa ihmetellään talviyönä pienen talon kokoista tulipalloa. Oliko kyseessä
pyrstötähti vai unennäkö, jää pikkupojallekin epäselväksi.
Peten vakaaseen maailmaan hiipii kuitenkin hiljalleen
pahanenteinen muutos. Ihaltu isäpuoli vakuuttaa edelleen tykkäävänsä Petestä,
vaikka tämä kuulisi ja näkisi mitä. Oudot äänet herättävät pian pojan öisin:
riidat, itkut, kolinat. Kun pullon henki ottaa isän valtaansa, on perheen
pelastauduttava. Turvatalona toimii etenkin äidin vanhempien koti.
Peten papan (Ismo Kallio) ja Elli-mummon (Marja Packalén) tarjoama tuki ja rakkaus ovat perheelle korvaamattomia.
Pappa on verraton tarinankertoja, joka tutustuttaa Peten ja Suvin luontoon – on
kyseessä sitten hiihtoretki tai hiirien hautajaiset. Sarkastinen mummo pitää
maailman paikallaan tarjotessaan ehyttä arkea nisupullillaan ja
marjapoiminta-askareillaan.
Isäpuolen alkoholismin
syveneminen johtaa pahenevaan perheväkivaltaan ja ydinperheen pelastautumiseen,
kun äidin henki alkaa olla uhattuna. Pelastuslautta kantaa kuitenkin Peten
perhettä tummankin veden päällä. Toivo paremmasta elää koko elokuvan ajan keskellä
koviakin kokemuksia.
Franzénin elokuva on hienosti toteutettu ajankuva 70-puolivälin
jälkeisestä Keminmaasta ja Suomesta. Esineistö, puvusto ja liikennevälineet
ovat aitoja. Oranssia, vihreätä ja ruskeata tihkuva värimaailma niin tuttua.
Ohjaajan eleetön ja rauhallinen kuvakerronta sopii mainiosti rankkaan
aihepiiriin.
Mikä tärkeintä, näyttelijä osaa ohjata näyttelijöitään.
Samuli Edelman osaa tuoda hienosti esiin hahmonsa ristiriitaisuuden: välittävä
isä kaikkoaa raivoavan rentun tieltä. Matleena Kuusniemi tekee kärsivällisenä
vaimona ja huolehtivana äitinä vakuuttavaa työtä. Ismo Kallio ja Marja Packalén
ovat Peten isovanhempina
suorastaan rakastettavia.
Huikeimman
roolityön tekee Peteä näyttelevä rovaniemeläinen Olavi Angervo. Hän on vahvasti
läsnä jokaisessa otoksessa. Ilmeikäs ja iloinen poika kykenee viemään Petensä läpi
sameiden vesien kohti valoa, iloa ja elämää. Suuri saavutus nuorelta
taiteilijalta. Elokuvan trailerin löydät tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti