F1-titaanien huikea taisto

                    James Hunt (Chris Hemsworth) haastaa maailmanmestari Niki Laudan
                        (Daniel Brühl) vuoden 1976 formulasirkuksessa.

Ron Howardin uutuuselokuva Rush (2013) porautuu 1970-luvun formulasirkukseen – ja millä tavalla! Tuloksena on jännittävä, viihdyttävä ja visuaalisesti upea urheiluelokuva. F1-maailman vauhti, värikkyys ja kilpailijoiden vastakkainasettelu kiehtovat tässä draamassa niitäkin, joita autourheilu ei erikoisemmin kiinnosta.

Paljon elokuvan vetovoimasta perustuu kahden hyvin erilaisen formulakuskin keskinäiseen kilpailuun ja vihanpitoon. Britti James Hunt (Chris Hemsworth) heittää vakavan haasteen hallitsevalle mestarille itävaltalaiselle Niki Laudalle (Daniel Brühl) kauden 1976 GP-kisoissa. Ajankuva toteutetaan Howardin ohjauksessa mestarillisesti.

James Hunt on kilpaillut Niki Laudan kanssa jo nuorukaisena F3-kisoissa. Kumpikin nousee omiin kykyihinsä ja omiin rahoituskuvioihinsa nojautuen F1-rahasirkuksen parrasvaloihin. Molemmat jakavat kiihkeän kilpailuvietin ja halun nousta kuskeista parhaimmaksi autourheilun kuninkuusluokassa. Molemmat ovat häikäisevän taitavia kuljettajia, mutta ihmisinä hyvin erilaisia.

Britti Hunt on raikulipoika ja bilettäjä, joka villitsee naiset ja hurmaa yleisön. Vaalea komeus kaataa kaunottaret, mutta kumoaa huolestuttavaan tahtiin myös viinaa kitusiinsa. Mies polttaa kynttiläänsä molemmista päistä. Niki Lauda on ratojen teknokraatti, laskelmoiva, autojen säätämisen velho, ohjeita ja sääntöjä noudattava tosikko ja vaimoonsa kiintynyt. Daniel Brühl tuo mainiosti esiin niin ajajan viileän keskittymiskyvyn kuin hänen äkkipikaisuutensakin.

Formulamaailma näyttäytyy 500 hevosvoiman ärjyvinä moottoreina, kuminkatkun leijumisena ilmassa, tallien ja ajajien taistona, ammattitaitoa vaativina ajosuorituksina ja varikkoalueiden vipinänä. Formulakisat on hienosti kuvattu; ajamisen fyysisyys ja rankkuus välittyvät erinomaisesti katsojalle, joka tuskin itsekään välttyy adrenaliinin erittymiseltä. 1970-luvulla kuolema oli formuloissa aina läsnä. Nykyinen ringinkiertäminen tuntuu katsojasta paljon tylsemmältä puuhalta kuin 40 vuotta sitten.

Formuladraamaan tulee rutkasti lisää jännitettä, kun Niki Lauda palaa pahasti autoonsa Saksan GP:ssä elokuun 1976 alussa. Mies palaa kuitenkin kuoleman porteilta uskomattomalla sinnikkyydellään ja nousee vain 42 päivää onnettomuutensa jälkeen upealla ajollaan Monzassa Ferrari-kansan suosikiksi. Se on paljon mieheltä, joka oli muiden kuskien keskuudessa lähes samanlainen inhokki kuin Michael Schumacher myöhemmin.

Elokuva huipentuu kauden 1976 päättäneeseen Japanin GP-kisaan, joka ajettiin äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa. Kun Hunt ja Lauda iskevät visiirinsä alas kuin ritarit kypäränsä silmikon, liimautuu katsojakin penkkiinsä – ja jää odottamaan ruutulipun heilahdusta.

Rush on elokuvaelämys. Peter Morganin käsikirjoitus on vetävä, dialogi terävää, näyttelijäsuoritukset erinomaisia. Myös päähenkilöiden rakkaussuhteita valotetaan. Varsinainen piste iin päälle on erinomainen musiikki, joka luo sykkeen moottorimaailmaan. 70-luvun hitit David Bowiesta Sladeen ja Thin Lizzyyn jytisevät juuri oikealla tavalla.

Elokuvan trailerin löydät tästä.