Koskenlaskua ja intohimoista rakkautta

                           Moision ylpeä Kyllikki (Rakel Linnanheimo) ja naistenmies
                           Olavi Koskela (Kaarlo Oksanen).

Johannes Linnankosken 1905 ilmestynyt rakkausromaani Laulu tulipunaisesta kukasta on ainoa suomalainen teos, joka on saanut elokuva-asun viidesti. Teuvo Tulion ohjaustyö vuodelta 1938 on niistä kolmas ja tunnetuin. Linnankosken romaanissa ohjaajaa kiinnostivat erityisesti koskenlaskujaksot ja intensiiviset rakkauskohtaukset.

Filmin päähenkilö on Koskelan Olavi (Kaarlo Oksanen), maatalon nuorempi poika, jolla on tulinen temperamentti ja voimakkaat tunteet. Olavi vikittelee talon piiat ja hurmaa tukkilaiseksi päädyttyään kunkin kylän kauneimman naisen. Valloituksilleen mies antaa lempinimiä: Elämänlanka, Gaselli, Annansilmä ja Tuomenkukka. Naiset ja maisemat vaihtuvat, kunnes Olavi kohtaa elämänsä haasteen.

Moision suuren talon tytär Kyllikki (Rakel Linnanheimo) suhtautuu ylpeästi Olavin lähentymisyrityksiin. Hänet saadakseen Olavin on osoitettava miehuutensa ja urhoollisuutensa. Miehen on laskettava vaarallinen koski vastoin kylän miesten epäilyjä ja huolimatta tuhannen markan vedonlyönnistä. Koskenlaskija onnistuu ja lukee oikein Kyllikin lupaaman merkin. Parin välille puhkeaa romanssi, joka saa aistillisen ilmiasun Olavin ja Kyllikin alastonuinnissa yli joen, koska kilpakosija Toivo (Onni Veijonen) on vienyt lautan. Rakastavaisten avioliitto kariutuu kuitenkin Kyllikin isän (Veikko Linna) vastustukseen. Tukkisouvari saa mennä.

Synkistelevä Olavi tarttuu pulloon ja hakeutuu kaupungissa ilotaloon, jossa yksi hänen viettelemistään neidoista työskentelee miehen tietämättä. Kun hän paluumatkallaan poikkeaa erääseen taloon ja löytää sieltä valloittamansa Pihlajantertun (Maire Ranius) emäntänä, on Olavin harkittava uutta suuntaa elämälleen. Rikkaan talon perijäksi noussut mies uudistaa Kyllikin kosinnan – ja tällä kertaa morsiamen isä lopulta suostuu asiaan. Ennen lopputekstejä on kuitenkin edessä vielä monta juonenkäännettä.

Laulu tulipunaisesta kukasta heijastelee Teuvo Tulion tavaramerkkejä: melodramaattisia juonenkäänteitä, voimakasta kuvallista ilmaisua sekä aistillisuuden korostamista. Esimerkiksi alastonuintikohtaus oli 30-luvun mittapuilla arvioituna rohkea otos. Kesäisen maiseman sävykkyys, intohimoiset lähikuvat ja rakkauden värähtelyt on vangittu taitavaksi kuvakerronnaksi. Osa kohtauksista tuntuu kuitenkin katsojasta liiaksi venytetyiltä.

Elokuvan keskeisiin teemoihin kuuluvat romaanin tavoin ihmisenä kasvu, rakkaus, syyllisyys ja sovitus.

Näyttelijöistä keskiöön nousevat vääjäämättä Kaarlo Oksanen ja Rakel Linnanheimo. Oksanen onnistuu piirtämään varsin onnistuneen kuvan tukkilais-donjuanista. Linnanheimossa ylpeä Kyllikki saa oivan tulkitsijan.