lauantai 21. syyskuuta 2013

Äidinrakkaus muuttuu kahleeksi

                                Silmäterä kertoo Julian (Luna Leinonen Botero) ja
                                yh-äiti Marjan (Emmi Parviainen) tarinan.



Y-Kinon ensi-iltaan tullut Silmäterä (2013) on vaikuttava elokuva. Kyseessä on kokkolalaisen käsikirjoittaja-dramaturgi Jan Forsströmin ensimmäinen pitkä elokuva. Sen keskeisiin teemoihin kuuluvat läheisriippuvuus, vierauden pelko ja mielenterveyden horjuminen.

Elokuva käynnistyy yksinhuoltajaäiti Marjan (Emmi Parviainen) ja hänen seitsemänvuotiaan tyttärensä Julian (Luna Leinonen Botero) arjen ja keskinäisen suhteen kuvaamisesta. Marja jakaa aamuöisin postia ja omistautuu päivät pienelle tyttärelleen.  Äiti odottaa tyttäreltään vastapainoksi samanlaista omistautumista ja rakkaudenosoituksia.

Symbioottinen suhde näyttää vaarantuvan, kun äidin ja tyttären tekemisiä ryhtyy seuraamaan iranilainen maahanmuuttaja Kamaran (Mazdak Nassir). Mies on kiinnostunut Juliasta, jonka hän uskoo olevan tyttärensä. Marjan ei halua tätä Kamaranille myöntää, vaikka tytär onkin seurausta lyhytaikaisesta suhteesta mieheen. Yh-äidin huolet alkavat kasautua, kun Kamaran ryhtyy veljensä Alin (Bahram Peivastegan) ja vaimonsa Leenan (Terhi Suorlahti) kanssa painostamaan Marjaa saadakseen yhteyden tyttäreensä.

Äidin ja tyttären tueksi nousee kerrostalonaapuri Karin (Ylva Ekblad), eronnut lentoemäntä. Hänestä tulee kuunteleva korva ja auttava käsi Julialle ja Marjalle, jonka suhde omaan äitiinsä on viileä ja muodollinen. Karin on myös se henkilö, joka ensimmäisenä havaitsee Marjan henkisen tilan huonontumisen.

Lapseensa takertuva äiti kokee olevansa Kamaranin vainoama ja pelkää tyttärensä kaappaamista. Huoli ja stressi johtavat vähitellen siihen, että Marjan ote arjesta alkaa lipsua yhä enemmän. Hän varautuu kotinsa ja tyttärensä puolustamiseen yhä järeämmin asein. Kodista tulee linnoitus, ja Marjan äidinrakkaus käy pienelle tyttärelleen kahleeksi. Forsström rakentaa draaman kaaren taitavasti kohti loppuhuipennusta.

Elokuvan juoneen on jäänyt muutamia epäloogisuuksia. Marja ei missään vaiheessa pyri kunnolla selvittämään Kamaranin motiiveja. Tämän vaimon puuttuminen kuvioon tuntuu yhtä lailla epäuskottavalta. Samaa voi sanoa Marjan työnantajan oudosta toiminnasta työntekijänsä turvallisuuden takaamiseksi.

Silmäterä on hyvien näyttelijöiden elokuva. Ensimmäisenä on mainittava Juliaa näyttelevä Luna Leinonen Botero, joka on roolissaan niin aito kuin lapsi voi olla. Emma Parviainen on mielenterveydeltään järkkyvänä äitinä vakuuttava. Herkkä ja samanaikaisesti vahva roolisuoritus on hienoa työtä tältä todellisesta teatterisuvusta tulevalta nuorelta näyttelijältä. Kun vanhempina ovat Jussi Parviainen ja Sanna-Kaisa Palo, isoäitinä Ritva Valkama ja isoisoisänä Tauno Palo, ovat teatteriperinteet melkoiset.

Menestynyttä maahanmuuttajaa näyttelevä Mazdak Nassir tekee hyvin tasapainoisen suorituksen. Hänen veljensä kautta välittyy kuva myös niistä vieraan pelkoon liittyvistä ongelmista, jotka koskettavat monia maahanmuuttajia nyky-Suomessa.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti