perjantai 8. marraskuuta 2013

Viiden tähden avaruusseikkailu 2013

                            Matt Kowalski (George Clooney) ja Ryan Stone (Sandra
                            Bullock) taivaltamassa avaruudessa kohti avaruusasemaa.



Meksikolaisen elokuvaohjaajan Alfonso Cuarónin filmi Gravity 3D (2013) on ehdottomasti vuoden parhaimpia filmejä. Se on samanaikaisesti niin jännitys-, katastrofi- kuin tieteiselokuvakin. Painovoimaa tarkoittavan tittelin alle kätkeytyy vertauskuvallisesti paljon. Painovoima pitää Maan Aurinkoa kiertävällä radallaan, satelliitit radoillaan ja vetää kaikkia massallisia kappaleita toisiaan kohti. Myös meitä ihmisiä.

Elokuva avautuu muutamilla faktalauseilla. Avaruudessa ei ole happea eikä ilmanpainetta. Äänelle ei ole välittäjäainetta. Elämä avaruudessa on mahdotonta, sanotaan. Äärettömyys ja hiljaisuus kiehtovat elokuvan toista päähenkilöä, lääkintäupseeri Ryan Stonea, jota Sandra Bullock esittää hienosti elämänsä roolissa.

Stone asentaa elokuvan alussa uutta ohjelmistoa Hubble-avaruusteleskooppiin 600 kilometrin korkeudessa. Seuranaan avaruudessa hänellä on komentaja Matt Kowalski (George Clooney), kokenut astronautti. Asennuspuuhat keskeyttää yllättäen iskevä katastrofi: venäläiset ovat ohjuksella tuhonneet satelliitin, jonka sirpaleet iskevät hajalle Hubblen ja liikkumiseen tarvittavan Explorer-aluksen.

Tuhoa on edeltänyt aivan huikaiseva ja elokuvahistoriaan jäävä pitkä 17 minuutin otos, jossa pieni piste vasten häikäisevän kaunista maapalloa ja tähtikarttoja on kasvanut Hubbleksi huoltotöitä tekevine astronautteineen, joista pari kieppuu teleskoopin ympärillä rakettireppuineen. Cuarónin hovikuvaaja Emmanuel Lubezki kameroineen pyörii aseman ympärillä. Lähikuvat erityisesti Stonen fyysisistä voimainponnistuksista ovat vaikuttavia.

Avaruusromun aiheuttama tuho syöksee toisiinsa hihnalla kiinnittyneet astronautit kiertoradalle. Kokeneen Kowalskin ohjeet ja kollegiaalinen kannustus ovat äärimmäisen tärkeitä avaruuden ensikertalainen Stonelle. Avaruuden syövereissä toisen ihmisen läheisyys saa valtavan merkityksen. Sen happikadon uhkaama Ryan Stone oivaltaa syvästi, vaikka hän pelastautuukin ilmalukon kautta kansainväliselle avaruusasemalle.

Bullockin kuoriutuminen avaruuspuvusta ja liikehdintä kohdunomaisessa ilmalukossa jäävät elokuvahistoriaan; samoin hänen ulvontansa kiinalaisella avaruusasemalla elokuvan myöhemmässä vaiheessa. Painottomuudessa astronauttia kohti lentävät monenlaiset esineet: haarukka, shakkinappula, kuulakärkikynä, putoava kyynel. Pieni liekki väärässä paikassa ennakoi uutta uhkaa.

Elokuvan edetessä kamera hakeutuu yhä lähemmäs lääkintäupseeri Ryania. Katsoja näkee hänen visiirinsä, kuulee hänen hengityksensä ja sydämensä lyönnit, menee tavallaan sisälle avaruudessa ajelehtivan nahkoihin. Gravity ei pohjimmiltaan ole vain jännitystä, avaruutta tai erilaisten katastrofien ketjua, se on elokuva ihmisestä, hänen elämänhalustaan ja kyvystään ratkaista akuutteja ongelmia.

Ryanin sisua nakertaa aluksi tragedia, jossa hän on menettänyt nelivuotiaan lapsensa. Elämänjanon palauttamiseen tarvitaan toista ihmistä. George Clooney on tässä avainasemassa. Hänen Kowalskinsa on vakaa, harkitseva, hieman flirttaileva, mutta todella kannustava. Kollegiaalinen kumppanuus innostaa Ryanin ylittämään itsensä.

Filmin finaaliosuus on katsojalle suorastaan huikeaa katsottavaa. Se on itse nähtävä ja koettava. Sitä ei auta kriitikonkaan selittää. Vaikkei Gravity yllä aivan Stanley Kubrickin filosofisen 2001: Avaruusseikkailun (1968) tai Andrei Tarkovskin Solariksen (1972) tasolle, siinä riittää pohdittavaa useiksi päiviksi elokuvaelämyksen jälkeen.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti