lauantai 11. tammikuuta 2014

Kun mies ei halua

Matilla (Ville Virtanen) ja Helillä (Anu Sinisalo) on elämässään
                                 muutakin säätämistä kuin kameran asetukset. 


Ohjaaja-käsikirjoittaja Samuli Valkaman Ei kiitos (2014) käsittelee herkkää aihepiiriä: ihmisen seksuaalisuutta ja miehen sukupuolista haluttomuutta. Joistain ylilyönneistään huolimatta filmi valottaa hyvin seksiin liittyviä stereotypioita ja pohtii parisuhteisiin liittyviä pulmia. Ville Virtasen ja Anu Sinisalon näyttelijäntaidoilla draamakomedia kantaa lähes maaliin asti.
Filmiä voi syystä verrata viime vuoden päättäneeseen Saara Cantellin Ainoisiin oikeisiin. Molemmat elokuvat pohtivat osin humoristisesti, osin vakavasti nykypäivän ihmissuhdeongelmia. Kummankin naispäätähti tuskailee kahden miehen loukun aiheuttamaa elämäntilannettaan. Valkaman elokuvan Heli Valkonen (Anu Sinisalo) on 46-vuotiaana kuitenkin selvästi enemmän elämää nähnyt ja kokenut kuin Cantellin kolmikymppinen Hanna Palo (Anna-Maija Tuokko).
Heli on saksan opettaja, teinitytön äiti ja Matin (Ville Virtanen) vaimo. Hän on nuorekas ja rakastava aviopuoliso, mutta seksuaalisesti täysin turhautunut. Mattia eivät intiimipuuhat tai lemmenlomat kiinnosta. Hän kokee vaimonsa lähentely-yritykset hyökkääviksi ja pakenee tilanteita kylpyhuoneeseen, imurointiin tai tietokoneen ääreen.
Matti ei täytä keskivertomieheen liitettyä kaavoittunutta käsitystä aina valmiista uroosta. Katsoja ymmärtää aviomiehen masentuneisuuden, muttei välttämättä aavista syitä siihen. Keski-ikäinen mieskatsoja tuntee helposti myötähäpeää ja ärsyyntymistä: ”Millainen nuija, kun on tuollainen muija.”
Valkokankaalla Matin ja Helin aviosuhde on väljähtynyt, kuten niin monella keski-ikäisellä pariskunnalla tosielämässäkin. Läheisyyden ja kosketuksen puute nakertaa avioparin suhdetta. Kun seksiin liittyvät toiveet ja tarpeet ovat puolisoilla yhä kauempana toisistaan, Heli päätyy vuoteeseen alle kolmikymppisen tuottajan Jarnon (Kai Vaine) kanssa, joka tihkuu testosteronia.
Jos arjen masentama Matti on kuin vanha väsynyt valakka, kohtaa Heli Jarnossa nuoren kestävän oriin. Hymy palaa Helin huulille ja hän tuntee itsensä naiseksi jälleen. Kaksi kehoa on kohdannut toisensa, mutta löytääkö pari toisensa myös tunteiden ja henkisyyden tasolla?
Filmi perustuu kirjailija-näyttelijä-käsikirjoittaja Anna-Leena Härkösen menestysromaaniin. Leffan mainio dialogi kumpuaa suoraan kirjasta. Härkönen kykenee suorasukaisuuteen sekä tabujen ja stereotypioiden romuttamiseen.
Elokuva hengittää Ville Virtasen ja Anu Sinisalon tahdissa. Virtasen Matti on hyvin hienovaraisesti näytelty rooli. Matti on herkkä, häveliäs ja vähäsanainen suomalainen mies, jolla on sauvakävelijän sielu. Hän painottaa oikeuttaan sanoa ei samalla kun suojaa genitaalialueitaan. Anu Sinisalo on sisäistänyt roolinsa modernina, aktiivisena, sympaattisena ja rakentavana naisena, joka kaipaa intohimoa elämäänsä. Sitä tuo Vaineen esittämä kypsymätön Jarno, joka jää elokuvassa seksikoneen tasolle.
Valkaman elokuvan tietyt ylilyönnit ja epäuskottavuudet liittyvät elokuvan lukuisiin rakastelukohtauksiin ja loppuratkaisuun, joka jätti ainakin minut lievän hämmennyksen valtaan. Milloinkahan Suomessa tuotetaan aidosti aistillinen elokuva? Tämänkään filmin tahtilaji ei ole tulinen tango tai sensuelli chanson, vaan jumputtava diskohumppa.
***
Elokuvan trailerin löydät tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti