Isovihan runtelema Pohjanmaa ***

                                Dokumenttielokuva Isovihan ensi-illassa teatterinjohtaja
                                Anssi Luoma, kotiseutututkija Kalervo Mielty sekä
                                elokuva-ohjaaja Juha Rinnekari.

Citizen Don vieraili 23.11. elokuvateatteri Matin-Tuvan Filmiä ja valoa –elokuvafestivaalilla Ylistarossa. Siellä sai ensi-iltansa ohjaaja Juha Rinnekarin dokumenttielokuva Isoviha (2014). Filmi kertoi vakuuttavalla tavalla sen, miten karmaisevan kohtalon kouriin Etelä-Pohjanmaa joutui Suuren Pohjan sodan (1700−1721) aikana.

Rinnekarin elokuvan lähtökohta on ollut kotiseutuhistoriallinen. Kyrönmaan kovista kokemuksista kertoo filmissä kotiseutututkija Kalervo Mielty. Isonvihan ajan vahvinta historíantutkimusta edustavat dokumentissa emeritusprofessori Heikki Ylikangas ja professori Kustaa H.J. Vilkuna. Ajan tapahtumia on ansiokkaasti selvittänyt myös maanviljelysneuvos ja reservin majuri Risto Knaapi Isostakyröstä.

Helmikuussa 1714 ruhtinas Mihail Golytsinin johtamat venäläiset joukot saivat Isonkyrön Napuen taistelussa merkittävän voiton kenraali Carl Gustaf Armfeltin johtamista Ruotsin karoliinijoukoista ja heitä avustaneista pohjalaisten talonpoikien nostoväkijoukoista. Napuella kaatui 2645 miestä Ruotsi-Suomen armeijasta. Taistelusta on katsottu alkaneen isonvihan aika.

Juha Rinnekarin elokuvasta huomattava osa kuluu Napuen taistelun selostamiseen karttojen, taideteosten ja asiantuntijahaastatteluiden avulla. Elokuva tuo kuitenkin historiantutkimusta elävämmin esiin tavallisen kansan kohtaaman kärsimyksen. Venäläisten miehitys Pohjanmaalla kesti kaikkiaan seitsemän vuotta.

Napuen taistelun jälkeen venäläisjoukot ryöstivät ja polttivat lähiseudun kyliä, raiskasivat naisia ja pakottivat asukkaita kidutuksen avulla paljastamaan kätketyt arvoesineet. Venäläiset vetäytyivät maaliskuussa takaisin etelään mutta palasivat uudelleen syksyllä 1714 jatkaen tuhoamista ja ryöstelyä tähän asti säästyneillä Pohjanmaan alueilla. Kansa yritti paeta metsään piilopirtteihin, joista väkivaltaiset kasakkajoukot heitä etsivät.

1700-luvun venäläisjoukkojen terrori ei juuri poikkea toteutustavoiltaan Boko Harumin väkivallasta Nigeriassa tai ääri-islamilaisen ISISin julmista teoista 2014. Tavallinen kansa yritetään alistaa pelon avulla. Etelä-Pohjanmaa menetti ainakin viidenneksen väestöstään, 700 lasta vietiin orjuuteen Venäjälle, kansan toimeentulo pyrittiin estämään. Koettu terrori synnytti Pohjanmaalla venäläisten pelon (russofobia) ja muistot kauheuksista myöhemmin venäläisvihan.

Elokuva sopii kerrotuista kauheuksistaan huolimatta paikallishistorian opettamiseen. Koska miehityksen terrori levisi kaikkialle Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalle, olisi Isoviha aiheellista nähdä myös Kauhavan Y-Kinossa pohjalaisten historian synkimpänä oppituntina. Näytökset tukisivat osaltaan myös eteläpohjalaisen elokuvan kehittämistä.

                                             Maanviljelysneuvos, reservin majuri

                                             Risto Knaapi Isostakyröstä piti

                                             dokumenttielokuvasta.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

Verraton pojan kasvutarina ****½

                                Ellar Coltranea (Mason) kuvattiin 12 vuotta Boyhoodiin.

Korkeintaan keskinkertaisen elokuvavuoden ehdottomiin valopilkkuihin kuuluu Richard Linklaterin ohjaama Boyhood (2014), joka on osoittautunut melkoiseksi arvostelumenestykseksi niin Suomessa kuin maailmallakin. Y-Kinossa elokuva on mahdollista saada vielä yksityisnäytökseksi.

Boyhood kertoo teksasilaispoika Masonin (Ellar Coltrane) kasvun aikuiseksi, mutta poikkeuksellisella tavalla. Ohjaaja kuvasi 12 vuoden ajan pojan muutosta kuusivuotiaasta ensiluokkalaisesta 18-vuotiaaksi collegeopiskelijaksi. Masonin kanssa samanaikaisesti varttuu isosisko Samantha (Lorelei Linklater, ohjaajan tytär). Myös pojan Olivia-äitiä näyttelevä Patricia Arquette ja elokuvan biologinen isä (Ethan Hawke) sitoutuivat projektiin samoiksi vuosiksi.

Tuloksena on häikäisevän hieno ja amerikkalaiseksi filmiksi poikkeuksellisen syvällinen elokuva, joka jää taidemuodon historiaan. Boyhood tulee iholle. Siinä on herkkyttä, viisautta ja koskettavuutta. Elokuva hengittää päähenkilöidensä tahdissa, sen tarina on Masonin, Samanthan ja Livin ja heidän lähipiirinsä elämä.

Vuodesta toiseen siirrytään hämmästyttävällä notkeudella ja luontevuudella. Kunkin vuoden hitit seuraavat toistaan. Äidin hiustyyli ja miehet vaihtuvat. Tietokoneet ja pelikonsolit muuttuvat tekniikan kehittyessä. Harry Potterit seuraavat kirjoina ja leffoina toistaan. Uteliaasta pikku-Masonista kasvaa ensin sulkeutunut varhaisteini, sitten oman luovuutensa löytänyt ja kysymyksillä kyllästetty nuorukainen.

Linklaterin elokuvakerronta ei keskity perinteisiin nuoren ihmisen käännekohtiin kuten vanhempien liittoihin ja niiden purkautumisiin, ensimmäisiin seksuaalisiin kokemuksiin tai koulun päättymiseen. Tärkeintä on aika niiden ympärillä. Toki äidin uudet miessuhteet ja isän kohtaamiset linjaavat osaltaan elokuvaa.

Masonin elämässä tärkeintä ovat kuitenkin arkiset pienet hetket ja oman kokemusmaailman kartuttaminen. Osa ihmisistä tulee käymään päähenkilön elämään, osa jää. Kaverit, opettajat, isäpuolet ja tytöt ovat tärkeitä Masonin kehitykselle. Ensimmäistä suudelmaa ja ensimmäistä rakkautta seuraa kipeä menetys, joka kääntyy kuitenkin kasvun paikaksi. Elämään kuuluu tuskaa ja oikullisuutta, mutta se on silti kaunista ja ainutkertaista.

Boyhood sopii elokuvana niin nuorille kuin aikuisillekin. Pojan kehitys ja maailma avautuvat filmissä poikkeuksellisen hienosti. Se on elokuva äideille, mutta erityisen hyvin se sopisi kaikille kasvatustyöstä elantonsa saaville. Richard Linklaterin mestariteos kamppailee vahvasti vuoden parhaan elokuvan tittelistä.

Elokuvan trailerin löydät tästä.