sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Aikuisten hupaisa kesäleiri**

                                Aikuisten kesäleirillä sattuu ja tapahtuu.

Johanna Vuoksenmaan uutuuselokuva Viikossa aikuiseksi (2015) on jo jonkin aikaa pyörinyt elokuvateattereissa. Vahvalla näyttelijäkaartilla miehitetty kesäinen komedia on huvittava, muttei jätä katsojaan mitään erityistä muistijälkeä. Keskenkasvuisten aikuisten kirjavan joukon edesottamukset jäävät aika yhdentekeviksi.

Vuoksenmaan edellinen elokuva 21 tapaa pilata avioliitto (2013) oli menestystarina ja yli 400 000 katsojalla kyseisen vuoden katsotuin elokuva. Uutuusfilmi vetää epäilemättä tunnettujen näyttelijöidensa ansiosta väkeä teattereihin tälläkin kertaa.

Elokuvan keskushenkilö on Minttu Mustakallion esittämä Saara. Hän päättää lähteä hoitamaan kipeän eron iskemiä haavojaan henkisen kehittymisen leirille Turun saaristoon.

Lemmenkipeä Saara saa seurakseen yhdeksän muuta ihmistä. Joukossa ovat ikääntyvä naistenmies Jouko (Taneli Mäkelä), rockkukko Ville (Lauri Tanskanen), sähkömies Rane (Jarkko Pajunen), leiriohjaaja Kalle (Eppu Salminen), vasemmistoradikaalilta vaikuttava Petri (Jarkko Nieminen), nuori lestadiolaisäiti Kaisa-Leena (Iina Kuustonen), tekopyhä vaihtoehtoihminen Emma (Essi Hellén), ujo maalaisnainen Alli (Annaleena Sipilä) ja kovapintainen kokki Mervi (Minna Koskela).

Varsin pian leiriläisille käy selväksi, että leiriviikon upea mainonta ei vastaa todellisuutta. Kun muutosguru Kalle häipyy saarelta koiransa synnytykseen, on leiriläisten aika ottaa vastuu omasta henkisestä kasvustaan. Joukkoa alkaa vetää monia vastaavanlaisia leirejä kolunnut Essi, jonka otteet eivät kuitenkaan miellytä juurikaan muuta joukkoa.

Johanna Vuoksenmaa on koonnut elokuvaansa joukon hauskoja näyttelijöitä, joiden keskinäinen vuorovaikutus vaikuttaa enimmäkseen toimivalta. Intensiivisen viikon aikana joukko hitsautuu yhteen. Kesäleirillä monet löytävät uusia puolia itsestään ja muista. Samalla käyvät ilmi ihmisten sisäiset jännitteet ja särmät.

Elokuvan yksi ongelma on joidenkin hahmojen karikatyyrimaisuus. Ohjaaja ei kykene taustoittamaan kaikkia päähenkilöitään riittävästi. Toinen pulma syntyy päähenkilöksi nostetusta Minttu Mustakalliosta. Yleensä niin mainio komedienne ei tässä elokuvassa pääse parhaimpaansa. Iina Kuustosen esittämä lestadiolaisäiti tuskin pääsisi tällaiselle leirille. Siitä huolimatta Kaisa-Leenan ja itsekeskeisen rocktähti Villen kesken syntyvä ystävyys on kauniisti kuvattu. Elokuvan onnellisimmaksi ihmiseksi nousee Rane – ja myös karskin Mervin pinnan alta löytyy tunteva ihminen.

Kerkko Koskisen musiikki soi komeasti ja kuljettaa tarinaa eteenpäin. Lopputekstien rullatessa on kuitenkin pakko kysyä: mitä elokuvasta jäi käteen? Itselleni ei oikein mitään.

Elokuvan trailerin löydät tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti