lauantai 28. helmikuuta 2015

Täydellinen navanalitus*

                          Antti, Tuomas ja Niklas (Sami Hedberg, Jaajo Linnonmaa ja
                          Aku Hirviniemi) saapumassa luokkakokoukseen. (c) Solar Films


Taneli Mustosen ohjaama Luokkakokous (2015) on huonoin näkemäni kotimainen komedia viiteen vuoteen. Elokuva on mauton, seksistinen, liian pitkä, tarinaltaan kökkö ja roolihenkilöidensä osalta täysin yhdentekevä idioottifarssi. Luokkakokouksen ainoa myönteinen puoli on siinä, että leffalimbon pääsylipputuloilla rahoitetaan monen muun elokuvan esittäminen kasvukeskusten ulkopuolisissa elokuvateattereissa.

Luokkakokous pohjaa tanskalaiseen komediaan Klassefesten (2011), josta tuli melkoinen menestys. Myös se kolkutteli hyvän maun rajoja, mutta teki sen kuitenkin tyylillä. Valitettavasti tuotantoyhtiö Solar Filmsin tuorein tekele on hakenut lapsellisiin ja typeriin mieshahmoihinsa mallia amerikkalaisesta Kauhea kankkunen –elokuvasarjasta.

Solar Films on hakenut kaveruskomediaansa näennäisesti hauskat päätähdet, jotka suuntaavat viikonlopuksi Naantalin kylpylään yläasteelta päässeiden oppilaiden 20-vuotisluokkakokoukseen.
Kolmivitosista miehistä Niklasta (Aku Hirviniemi) on pyydetty pitämään puhe luokkakokouksessa. Tämä tuntuu aivan liian haastavalta Niklaksesta, jota arki talloo ja peräpukamat vaivaavat. Stand-up-koomikko Sami Hedbergin näyttelemä Antti jäi yksin kun Hanne- vaimo (Lotta Kaihua) otti ja lähti nuoren parisuhdeterapeutin matkaan. Antti on lapsellinen ja säälittävä hahmo kaikessa kiimaisuudessaan. Kolmikon täydentää rockkukko Tuomas (Jaajo Linnonmaa), jonka ajatteleva elin sijaitsee alapäässä.

Roisi mauttomuuskin voi toimia elokuvassa, muttei tässä. Huumoria yritetään repiä tavallistakin rasvaisemmista alapäävitseistä, kännikoheltamisesta, Niklaksen nolaamisesta, mimmien perään kuolaamisesta ja irtosuhteista. Monien kaveruskomedioiden tapaan Luokkakokous on hyvin seksistinen: nainen on olemassa vain panemista varten. Daniel Lindholmin kamera viipyilee pitkään naisten kaula-aukoissa, pepuissa ja vartalon muissa kaarissa. Elokuvan seksikohtaukset ovat mielikuvituksetonta jyystämistä, ja mieskolmikon onanointikirkuna typerryttävän tyhmää.

Aku Hirviniemen Niklaksen fyysisestä ja henkisestä kärsimyksestä rakennetaan elokuvan suurimmat vitsit. Tätä rooliaan ammattinäyttelijä tuskin haluaa juurikaan muistella CV:ssään. Sami Hedbergin hauskuus on jäänyt stand up –lavoille. Jaajo Linnonmaan repliikit ovat suurin piirtein yhtä tyhmiä kuin juontajana Radio Suomipopin Aamulypsy-ohjelmassa. Hänen Tuomaksestaan kuitenkin löytyy elokuvassa hivenen karismaa. Tuntuu myös siltä, että Tuomas on ainoa, joka kolmikosta oppii edes jotain rillutteluviikonlopustaan.

Elokuvateknisesti luokkakokous on tasapaksua työtä niin kuvaukseltaan kuin leikkaukseltaan. Taneli Mustosen sovitettu käsikirjoitus on löperö. Niinpä elokuva tuntuu puolentoista tunnin kestostaan huolimatta liian pitkältä. Filmin lopussa valkokangas täyttyy pieleen menneistä otoksista, joissa päänäyttelijät kikattavat muka hulvattomille otoksilleen. Todellisuudessa elokuvasta jää tunkkainen ja myötähäpeän täyteinen olo.

Solar Films on tuottanut Mielensäpahoittajan, Puhdistuksen, Häjyjen ja Tummien Perhosten kodin kaltaisia hyviä elokuvia. Luokkakokouksen valinta tuotantoyhtiön 20-vuotisjuhlien ensi-iltaan ei sittenkään ole outo valinta. Elokuvanteon kova työ ja todellisuus on huuhdeltu tuotantoyhtiössä pois kostein illoin ja erilaisella örveltämisellä. Omena ei siten kauas puusta putoa.


Elokuvan trailerin löydät tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti