Veret seisauttava jengileffa****

                                  Rikollisjengi kovistelee sääntöjä rikkonutta Sergeitä.

Ukrainalaisen Miroslav Slaboshpitskyn esikoiselokuva The Tribe – Heimo (2014) on outo, synkkä ja poikkeuksellisen vaikuttava elokuva. Se sijoittuu ränsistyvään kuurojen sisäoppilaitokseen Kiovassa Ukrainassa. Elokuva on tiettävästi maailman ensimmäinen täysin viittomakielinen ja lähes mykkä elokuva. Kaikki näyttelijät ovat todellisuudessakin kuuroja.

Elokuva voitti viime vuonna Cannesissa kriitikkojen palkinnon. Alkuun viittomien seuraaminen vie katsojaa, mutta hyvin pian niihin tottuu. Filmin lähes inhorealistinen todellisuus imaisee katsojan mukaansa. Jos Aki Kaurismäen elokuvien ulkoiset puitteet ovat monesti ankeat, vie Heimo-elokuva vielä monta kertaa karuimpiin ukrainalaisiin elinympäristöihin.

Elokuvan päähenkilö on kuurojen kouluun saapuva uusi poikaoppilas Sergei (Grigorij Fesenko). Tulokas saa vastaansa välittömästi sisäoppilaitoksen todellisuuden: sen oppilaat ovat suistuneet rikollisuuteen ja pari tyttöä prostituutioon. Kovanyrkkinen Sergei lunastaa pian paikkansa rikollisjengissä ja päätyy kahden teinitytön parittajaksi. Tytöt tapaavat asiakkaitaan laitakaupungin rekkaparkissa.

Sisäoppilaitoksen opettajat eivät nuorisorikollisista välitä tai ovat jopa sotkeutuneet hämäräbisneksiin. Nuorten poikien maailmassa vallitsee mafiameininki ja tiukka arvojärjestys aivan kuin alkukantaisessa soturiheimossa. He mukiloivat kanssaihmisiään, kiristävät opiskelijatovereitaan, varastavat tilaisuuden tullen, kännäävät ja ovat valmiina vakavampiinkin rikoksiin.

Tummasävyistä elokuvaa pehmentää Sergein ja Annan (Yana Novikova) välille kehittyvä rakkaustarina. Ihmiskaupan uhriksi päätynyt Anna löytää pojasta lämpöä ja läheisyyttä. Samalla nuoret tulevat rikkoneeksi rikollisjengin sääntöjä, joka johtaa traagisiin tapahtumiin.

Erinomaisen kuvaajan Valentin Vasnajovitshin kamera tallentaa brutaalin, synkän ja väkivallan uhkaa tihkuvan todellisuuden fantastisesti. Kameramies ja ohjaaja kertovat Stalinkan lähiöön sijoitetun väkevän tarinan yhtäjaksoisilla ja hämmästyttävän pitkillä otoksilla. Silti elokuva on hienosti rytmitetty, ja vähäiseltä äänimaailmaltaan kiehtova.

Leffa on Suomessa ikärajaltaan K-16. Olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että oikeampi ikäraja olisi K-18. Elokuvassa on toki yksittäisiä voimakkaita seksi- ja väkivaltakohtauksia. Ikärajaa perustelee elokuvan rankin kohtaus: tuskallinen sikiönlähdetys, joka on kuvattu yhtenä pitkänä ja kuvottavana otoksena. Se nosti itselläni kylmän hien pintaan, ja pisti pohtimaan abortin järkevyyttä ehkäisykeinona Ukrainan ja Venäjän kaltaisissa Itä-Euroopan maissa.

The Tribe on vaativa elokuva katsojalle, mutta myös erinomaisen mieleenpainuva. Sen vaikutus on pysyvämpi kuin tusinalla hollywoodhötöllä tai keskinkertaisella kotimaisella kuvalla. Kyseessä on siten oman sarjansa lohduton mestariteos.

Elokuvan traileri:

Todellinen tuhkimotarina***½

                            Downton Abbeyn lady Rose (Lily James) on leffan Tuhkimo.

Hollywoodissa on nyt muotia tehdä aiemmista menestysanimaatioista uusia ihmisnäyttelijöin tähditettyjä elokuvia. Tim Burtonin Liisa Ihmemaassa (2010) ja prinsessa Ruususen tarinaa muokkaava Maleficent -Pahatar (2014) aloittivat trendin. Nyt on vuorossa Kenneth Branaghin ohjaama Cinderella – Tuhkimon tarina (2015). Tarjolla on vanha perinteikäs satu upeissa kuorissa tarjoiltuna.

Tuhkimon tarina lienee useimmille pääpiirteissään tuttu. Elokuvan Ella (Lily James) menettää nuorena äitinsä (Hayley Atwell). Hänen maalaisaatelistoon kuuluva isänsä (Ben Chaplin) menee uusiin naimisiin Lady Tremainen (Cate Blanchett) kanssa, ja Ella saa naimakaupan päälle sisarpuolet Anastasian (Holliday Grainger) ja Drizellan (Sophie McShera).

Isän kuolema johtaa Ellan vaikeuksiin uusperheessä. Vaikka hän pyrkiikin olemaan äidilleen antamansa lupauksen mukaan urhea ja lempeä, hyväsydäminen tyttö joutuu passaamaan ilkeää äitipuoltaan ja sietämättömiä sisarpuoliaan päivästä toiseen palvelijana. Oma huone vaihtuu viileään ja pölyiseen vinttiin, yhteiset ruokahetket yksinäiseen ateriointiin, yhteydet ulkomaailmaan viisaiden hiirien kanssa seurusteluun. Tuhkan tahrima tyttö saa kaupan päälle Tuhkimon kutsumanimen.

Eräänä päivänä Ella ratsastaa lähimetsässä, kun hän törmää metsästysretkellä Kit-nimiseen nuoreen mieheen (Richard Madden), joka sanoo asuvansa kuninkaanlinnassa. Nuoret noteeraavat toisensa. Valtakunnan jatkuvuus edellyttää puolison löytämistä Kitille, joka todellisuudessa on prinssi. Tämän vuoksi järjestetään suuret tanssiaiset koko valtakunnan neidoille. Äitipuoli ei kuitenkaan halua Tuhkimon osallistuvan juhlaan.

Tytön avuksi tulee koominen haltijakummi (Helena Bonham Carter), joka loihtii kurpitsasta kultaiset kiesit, sisiliskosta lakeijat, hanhesta ajurin ja hiiristä hevosten. Taikasauvan heilautus muuttaa äidin mekon upeaksi siniseksi juhlapuvuksi ja linttaan astutut avokkaat ainutlaatuisiksi lasikengiksi. Tanssiaisissa syrjään sysätty sulotar on juhlien kiintopiste, kruunaamaton kuningatar – ja prinssi on mennyttä miestä. Kun taika murtuu keskiyöllä, Tuhkimo kiiruhtaa kotiinsa lasikenkänsä pudottaen.

Ennen kuin prinssin ja hänen valittunsa häitä päästään hyppimään, on lasikengän omistaja tietenkin löydettävä. Tässäkin elokuva noudattelee uskollisesti Tuhkimon tarinaa.

Satuelokuvalla on kaksi kuningatarta. Cate Blanchett on suurenmoinen julmana äitipuolena. Downton Abbeyn lady Rosena pätevöitynyt Lily James on ilmetty Tuhkimo, hyväsydäminen ja hyvin kaunis. Elokuva on roolitettu muutenkin suosittujen tv-sarjojen henkilöhahmoilla. Downton Abbeyn keittiöpiika Daisynä tutuksi tullut  Sophie McShera on nyt toinen sisarpuolista. Uljas prinssi Richard Madden tulee puolestaan Game of Thrones –sarjasta.

Tuhkimo on pienten ja hieman suurempienkin tyttöjen prinsessasatu. Kaunis kertomus sisäisesti ja ulkoisesti kauniin tytön kyvystä selättää sisarkateus ja epäoikeudenmukaisuus. Pientä särmää tuttuun satuun olisin kaivannut. Nyt dramatiikka peittyy suureksi osaksi Dante Ferrettin upeaan lavastukseen ja mestaripuvustaja Sandy Powellin värikkäisiin romanttisiin pukuluomuksiin.

Elokuvan traileri:

Todellisuuspaon korkein potenssi****

                                Paul Walker (elokuvan Brian) yhdessä huikeassa kohtauksessa.
                                Fast & Furious 7 jäi näyttelijän viimeiseksi elokuvaksi.

Tunnustan heti alkuun: toimintaleffat eivät kuulu kärkijoukkoon arvostamistani elokuvan lajeista. Kyseinen elokuvagenre tarjoaa enimmäkseen yksioikoisen mustavalkoisen maailmankuvan, rujot ja väkivaltaiset ratkaisut tarinan asettamiin ongelmiin, fysiikan lakien vastaisia trikkejä ja valtavan määrän sirpaleita, tuhoutuneita ihmiskohtaloita, räjähtäneitä rakennuksia ja kumin katkuista käryä.

Toimintaelokuvien perinteiset sankarit muistuttavat hulkien, thorien, teräsmiesten, lepakkomiesten ja hämähäkkimiesten kaltaisia voimakkaita ja kuolemattomia yksilöitä. Heillä on mahtavat muskelit ja toinen toistaan tappavammat aseet. Miljoonat miehet ympäri maailman pumppaavat tänäänkin rautaa kuntosaleilla tullakseen brucewillisten, vindieseleiden, sylvesterstalloneiden ja jackiechanien kaltaisiksi.

Actionleffat on kuorrutettu nopearytmisellä toiminnalla, raa’alla väkivallalla, kaahailulla, räjähdyksillä, erikoisefekteillä, huippunopeilla kulkuvälineillä, agentti- ja sotilasmeiningillä sekä bikinibeibeillä. Sankari ei kaadu sataankaan toisen testosteroniteuvon iskuun, vaikka jo yksikin niistä olisi kadunmiehelle kuolettava.

Y-Kinon ohjelmistoon tullut Fast & Furious 7 on saanut ohjaajakseen Justin Lin sijasta kauhuelokuvien parissa kunnostautuneen James Wanin. Tuloksena on ultravauhdikas toimintatrilleri, jossa riittää aineksia ainakin kolmeen normaaliin actionleffaan. Wan kyvyistä kertoo toiminnan ja tarinankerronnan todella onnistunut rytmitys. Elokuva etenee hurjalla vauhdilla kohti loppuhuipennusta. Tyhjiä kohtia ei elokuvassa ole.

Fast & Furious –sarja poikkeaa monista muista toimintakuvista edukseen siinä, että sen henkilöhahmoja on syvennetty ja että monen toimintasankarin taustalta löytyy aito perheyhteisö. Uutuuselokuvan naiskuva ei myöskään ole niin avoimen seksistinen ja naiivi kuin monessa muussa actionpläjäyksessä, vaikka Wanin kamera kiertääkin varikkotyttöjen kurveja elokuvan Race Wars-kisan avauksessa.

Toimintarymistelyn juoni jakautuu kahteen osaan. Ensinnäkin on kyse kostotarinasta. Palkkasoturi Dominic Torreton (Vin Diesel) kaahariryhmä on jättänyt laittomuudet sikseen kukistettuaan kansainvälisen terroristi Owen Shaw’n (Luke Evans). Terroristin isoveli Deckard Shaw (Jason Statham) janoaa kostoa ja järjestää tuhoisan pommi-iskun Torreton lähipiiriin.

Tästä alkaa noin kaksituntinen kissa ja hiiri –leikki, jossa kaahataan läpi Los Angelesin, Tokion, Kaukasus-vuoriston ja Abu Dhabin. Elokuvan juonen toinen puolisko liittyy huipputeknologiaan. Ammattitappaja Shaw’n löytäminen edellyttäisi Jumalan silmä –tietokonesirua, jonka keksineen ohjelmoija Ramsayn (Nathanie Emmanuel) hallinnasta elokuvassa kamppaillaan. Torreton tiimi saa taustatuekseen Yhdysvaltain hallituksen Mr. Nobodyn (Kurt Russel) vetämät joukot. Samasta vakoilujärjestelmän jäljille kiitää myös Jakanden (Djimon Hounsou) rosvojoukko.

Fast & Furious on hengästyttävän taitavasti tehty toimintadraama, jonka budjetti kohosi peräti 250 miljoonaan dollariin. Kustannuksia nosti osaltaan elokuvan yhden päätähden Paul Walkerin (elokuvan Brian O’Connerin) kuolema auto-onnettomuudessa vuotta ennen ensi-iltaa. Leffa valmistui osittain Walkerinkin muistoksi hänen kahden veljensä avulla.

Toimintaelokuvien historiaan Fast & Furious 7 jää varmasti. Yksi hurjimmista jaksoista on kaaharijoukon autojen pudottaminen kuljetuskoneesta Azerbaidžanissa. Romutusralli Kaukasus-vuoristossa tietokonesirun sieppaamiseksi on tehty todella hienosti.  FBI-agentti Brian O’Conner ottaa jaksossa mittaa thai-kamppailija Kietistä (Tony Jaa). Filmin uskomattomin kohtaus on kuitenkin miljoonien arvoisen kirsikanpunaisen Lykan HyperSport –auton lento läpi kolmen Etihad-tornin Abu Dhabissa.

Toimintaelokuvat on pääasiassa miesten ja teinipoikien satuja samaan tapaan kuin tytöillä on omat tuhkimotarinansa. Fast & Furious 7 on toimintaleffana miehinen iltasatu parhaimmillaan.

Elokuvan traileri: