Teppo (Tarmo Kalmari) aivan ansioistaan.
Pohjalainen independent-elokuva on periaatteessa aina
tapaus. Kuvaaminen nykyisen Kauhavan alueella on erikoistapaus. Valitettavasti kortesjärveläislähtöisen
ohjaaja Tomi Saarijärven
draamaelokuva Hukkakaurat (2015) ei
ole lainkaan sykähdyttävä tapaus, vaan juoneltaan lattea, venytetty ja halvalla
tehty leffa, jonka ainekset olisivat riittäneet korkeintaan lyhytfilmiksi.
Suupohjan ammatti-instituutissa videotuotannon lehtorina toimivan Saarijärven ensimmäinen pitkä elokuva kertoo Jarista (Eerik Kantokoski), joka karkaa kovan
kurin takia alokasleiriltä. Hän piiloutuu mahdollisia etsijöitä ja
kiivasluontoista isäänsä Kalevia (Seppo Koivisto) peläten tätinsä Annelin
ulkovarastoon. Jari saa tukea kylän erakolta Tepolta (Tarmo Kalmari),
jolla on elämässään omat pelkotekijänsä.
Jarin elämään kytkeytyvät vahvasti pikkuveli (Matias Mikkonen), poikaansa
suhteettomat odotukset kohdistava alkoholisti-isä ja tyttöystävä, jota
näyttelee Henna Mäki-Filppula.
Pohjalaisista elokuvantekijöistä Kalevin kaveria Reijoa näyttelee nurmolainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Harri J. Panula (e Rantala).
Hukkakaurat-leffa sijoittuu 80-luvun maalaismiljööseen. Sen
kuvauspaikkoina ovat toimineet pääosin Kortesjärven Tuomaala, Ättinkankaan
hiekkakuopat ja Kortesjärven kirkonkylä.
Monien muiden elokuvien tapaan Hukkakaurat kaatuu köykäiseen
käsikirjoitukseen, josta on vastannut ohjaaja itse. Tapahtumaköyhä
käsikirjoitus, laahaava kerronta, kökkö dialogi ja perustelemattomat juonenkäänteet
kohottavat tuskanhien katsojan otsalle. Näyttelijätyö on keskinkertaista.
Parhaiten ovat roolinsa sisäistäneet jäyhä Kalmari ja elämän kovettama
Koivisto. Harri J. Panulan luottonäyttelijä Eerik Kantokoski vie roolinsa
rutiinilla läpi. Elokuvan naisnäyttelijöistä ei ole paljon sanomista.
Jari Koskisen
kuvauksesta löytyy paikoitellen kauniita otoksia. Ilmakuvaukset on tehnyt Taneli Hiekka kauko-ohjattavalla
helikopterilla. Osa ilmakuvauksista on toimivia, osa ei. Indie-elokuvan
äänimaailma jättää kylmäksi eikä musiikki erityisemmin vie elokuvaa eteenpäin.
Filmin tunnuskappale Maritza Parkkisen
Hukkakauraa on elokuvan paras
ääniraita.
Elokuvanarviossa tähden puolikas tulee aidolle
pohjalaiskuvaukselle. Elokuvan yhteisöllisyys on näkynyt kökkätyössä, ja moni
elokuvakatsoja tulee hakemaan filmistä tuttuja kasvoja ja maisemia. Kriittinen katsoja huomaa lopputekstien yhteydessä pohtivansa, olisiko aikansa
voinut käyttää paremminkin.
Elokuvan traileri:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti