tiistai 14. heinäkuuta 2015

Superlahjakkaan syöksykierre*****

                                Amy Winehousesta on tehty hieno dokumenttielokuva.

Heinäkuussa 2011 menehtyi alkoholimyrkytykseen vain 27-vuotiaana englantilainen laulajatar Amy Winehouse. Hänen lyhyeksi jääneestä elämästään ja urastaan on tehty häikäisevän hyvä dokumenttielokuva Amy (2015), jonka on ohjannut englantilainen Asif Kapadia.

Lontoolainen Amy Winehouse oli 2000-luvun alun lahjakkaimpia laulajia ja lauluntekijöitä, joka on useimmille jäänyt mieleen rajusta päihteidenkäytöstään ja ennenaikaisesta kuolemastaan. Winehouse oli samalla poikkeuksellisen lahjakas laulaja, jonka tumma, voimakas ja tunnistettava ääni taipui niin popiin,  souliin, bluesiin, indierockiin kuin jazziinkin. Laulujensa aiheet Amy ammensi omasta ja usein rikkonaisesta elämästään.

Dokumenttielokuvana Amy pääsee harvinaisen lähelle kohdettaan. Se on koskettava, surullinen ja paikoitellen traaginen kohteensa kuvaajana, mutta tuo vakuuttavasti esiin myös musiikkibisneksen kovuuden, ammattimaisuuden ja kytkennät mediamaailmaan. Elokuva luo rehellisen henkilökuvan levottomasta ja itsetuhoisesta nuoresta naisesta. Winehouse ajautui vähitellen crackin, kokaiinin, heroiinin, alkoholin ja bulimian vauhdittamaan syöksykierteeseen.

Winehouse vertautuu Nirvana-yhtyeen legendaariseen Kurt Cobainiin. Molemmat olivat herkkiä taiteilijoita, jotka eivät kestäneet äkkirikastumista, tähden asemaa, keltaisen lehdistön säälimätöntä vainoa ja julkisuuden aiheuttamia paineita. Kummankin musiikkia leimaa kipeä omaelämänkerrallisuus. Molemmat myös takertuivat täysin sopimattomaan puolisoon, joka käytti kovia huumeita ja syyllistyi muusikon härskiin hyväksikäyttöön.

Amy-elokuva muistuttaa Kapadian edellistä pitkää dokumenttia Sennaa (2010), joka kertoi rataonnettomuudessa kuolleesta brasilialaisesta F1-kuskista. Ohjaaja kokoaa elokuviensa tarinat arkistomateriaalia hyödyntäen. Molemmissa vältetään puhuvia päitä. Kapadia kertoo Amyn tarinan päiväkirjamaisesti. Lauluntekijän tekstit kuljettavat tarinaa, johon lomitetaan koti- ja kännykkävideoita, tv-ohjelmia ja konserttitaltiointeja. Lopputuloksena on elokuvallisesti ehjä kokonaisuus rikkoutuvasta ihmisestä.

Amy piirtää kohteestaan kokovartalokuvan. Kotivideoiden nuoresta tytöstä kuoriutuu hetkiseksi musiikin megatähti, jonka loisto kuitenkin pian himmenee. Upeaäänisestä Winehousesta on tullut vaikeneva kehäraakki, jota skandaalilehdistö väijyy. Kelvoton aviomies, vastuutaan pakeneva isä, raastava julkisuus ja Amyn putoaminen tähtitaivaalta vievät nuoren naisen pettävälle jäälle.

Dokumenttielokuvaa ei valitettavasti ole tällä haavaa Y-Kinon ohjelmistossa. Elokuvavuoden ensimmäinen viiden tähden elokuva on Etelä-Pohjanmaalla nähtävänä Ylistaron Matin-Tuvassa ja Seinäjoen Bio Marilynissä.

Elokuvan traileri:


lauantai 4. heinäkuuta 2015

Vauhtianimaatio koko perheelle****

                             Kätyrikolmikko etsimässä heimolleen uutta konnajohtajaa.

Y-Kinon ensi-iltaan perjantaina tullut Kätyrit (2015) on riemukas koko perheen animaatio. Pienet keltaiset pillerimuotoiset oliot kutittivat nauruhermoja jo Itse ilkimys –sarjassa. Vauhdikasta anarkistista menoa riittää uutuusanimaatiossa koko puolentoista tunnin ajan.

Pienet banaaninkeltaiset oliot avustivat superkonna Gruta kahdessa Itse ilkimys-elokuvassa (2010, 2013) niin mainiosti, että Universal Pictures ja Illumination Entertainment päättivät tehdä kanta-animaation sivuhahmoista oman elokuvansa. Kätyrit-leffa itse asiassa taustoittaa sen, miten otuksista tuli Grun apulaisia. Saamme tietää otuksien olevan miljoonien vuosien lajinkehityksen tuote.

Keltaisten koltiaisten elämän päätehtävä on palvella aina ilkeintä ilkimystä. Animaation herkullisessa avauksessa nähdään apurit siipeilemässä milloin Tyrannosaurus Rexiä, milloin Draculaa, milloin Napoleonia. Kun pikkuoliot joutuvat suljetuiksi arktiseen luolaan ilman pahisjohtajaa, ne masentuvat ja ovat menettää elämänhalunsa.

Kätyreiden joukosta valikoituu kuitenkin kolmikko Kevin, Stuart ja Bob, jotka lähtevät luolasta löytääkseen keltaiselle heimolle uuden kelmin. Retkikunta päätyy konnamessuille Floridan Orlandoon, jossa he hurmaantuvat naispuolisesta superroisto Scarlett Overkillistä (äänenä Sanna Stellan).

Scarlett ja hänen miesystävänsä Herb käyttävät kätyrikolmikon lapsellista innokkuutta sumeilematta hyväkseen ja houkuttelevat pikku apurit ryöstämään Englannin kuningattaren Elisabeth II:n kruunun. Tarina keskittyykin Scarlettin juoniin ja kätyreiden koheltamiseen Englannin maaperällä. Elokuva tekee Lontoota ja sen keskeisiä maamerkkejä ansiokkaasti tutuksi lapsiyleisöllekin.

Kätyrit on hauskaa, viihdyttävää ja hyvin rytmitettyä koko perheen viihdettä. Itse tarina ei ole kovin kummoinen, mutta se on mehevästi kerrottu. Varsinaisen kohdeyleisön lisäksi myös aikuinen hörähtelee elokuvassa monille löydöilleen. Towerin linnan lettiään heiluttavat (moshaavat) vahtimestarit ovat melkoinen näky. Katsoja löytää elokuvakultturillisia yhteyksiä mm. Bond-leffoihin, King Kongiin ja Texas Chainsaw Massacrehen. Aivan pienimpiä katsojia saattaa hieman pelottaa pelleily keskiaikaisessa kidutusvälineistössä.


Erityismaininnan – ja yhden tähden – ansaitsee Kätyreiden upea soundtrack. Kun elokuva sijoittuu vuoteen 1968, kyseessä on myös rokin kultainen vuosikymmen. Rolling Stonesin, Doorsin, Kinksin ja Whon upeat klassikkobiisit seuraavat toisiaan ja saavat arvostelijan ekstaasiin. Suomenkielinen kertoja Veikko Honkanen tekee työnsä tutun laadukkaasti. 

Elokuvan traileri: