maanantai 26. lokakuuta 2015

Hukkaan heitettyä aikaa*½

                                         Elokuvan julisteessa on saanut pääpainon
                                         Teppo (Tarmo Kalmari) aivan ansioistaan.

Pohjalainen independent-elokuva on periaatteessa aina tapaus. Kuvaaminen nykyisen Kauhavan alueella on erikoistapaus. Valitettavasti kortesjärveläislähtöisen ohjaaja Tomi Saarijärven draamaelokuva Hukkakaurat (2015) ei ole lainkaan sykähdyttävä tapaus, vaan juoneltaan lattea, venytetty ja halvalla tehty leffa, jonka ainekset olisivat riittäneet korkeintaan lyhytfilmiksi.

Suupohjan ammatti-instituutissa videotuotannon lehtorina toimivan Saarijärven ensimmäinen pitkä elokuva kertoo Jarista (Eerik Kantokoski), joka karkaa kovan kurin takia alokasleiriltä. Hän piiloutuu mahdollisia etsijöitä ja kiivasluontoista isäänsä Kalevia (Seppo Koivisto) peläten tätinsä Annelin ulkovarastoon. Jari saa tukea kylän erakolta Tepolta (Tarmo Kalmari), jolla on elämässään omat pelkotekijänsä.

Jarin elämään kytkeytyvät vahvasti pikkuveli (Matias Mikkonen), poikaansa suhteettomat odotukset kohdistava alkoholisti-isä ja tyttöystävä, jota näyttelee Henna Mäki-Filppula. Pohjalaisista elokuvantekijöistä Kalevin kaveria Reijoa näyttelee nurmolainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Harri J. Panula (e Rantala).

Hukkakaurat-leffa sijoittuu 80-luvun maalaismiljööseen. Sen kuvauspaikkoina ovat toimineet pääosin Kortesjärven Tuomaala, Ättinkankaan hiekkakuopat ja Kortesjärven kirkonkylä.

Monien muiden elokuvien tapaan Hukkakaurat kaatuu köykäiseen käsikirjoitukseen, josta on vastannut ohjaaja itse. Tapahtumaköyhä käsikirjoitus, laahaava kerronta, kökkö dialogi ja perustelemattomat juonenkäänteet kohottavat tuskanhien katsojan otsalle. Näyttelijätyö on keskinkertaista. Parhaiten ovat roolinsa sisäistäneet jäyhä Kalmari ja elämän kovettama Koivisto. Harri J. Panulan luottonäyttelijä Eerik Kantokoski vie roolinsa rutiinilla läpi. Elokuvan naisnäyttelijöistä ei ole paljon sanomista.

Jari Koskisen kuvauksesta löytyy paikoitellen kauniita otoksia. Ilmakuvaukset on tehnyt Taneli Hiekka kauko-ohjattavalla helikopterilla. Osa ilmakuvauksista on toimivia, osa ei. Indie-elokuvan äänimaailma jättää kylmäksi eikä musiikki erityisemmin vie elokuvaa eteenpäin. Filmin tunnuskappale Maritza Parkkisen Hukkakauraa on elokuvan paras ääniraita.


Elokuvanarviossa tähden puolikas tulee aidolle pohjalaiskuvaukselle. Elokuvan yhteisöllisyys on näkynyt kökkätyössä, ja moni elokuvakatsoja tulee hakemaan filmistä tuttuja kasvoja ja maisemia. Kriittinen katsoja huomaa lopputekstien yhteydessä pohtivansa, olisiko aikansa voinut käyttää paremminkin.

Elokuvan traileri:


lauantai 3. lokakuuta 2015

Napapiirin sankareiden väsähtänyt jatko-osa**

                               
                                Inarin (Pamela Tola) ja Jannen (Jussi Vatanen) elämä
                                pyörii Lumi-tyttösen ympärillä.

Dome Karukosken ohjaama ja Pekko Pesosen käsikirjoittama kohelluskomedia Napapiirin sankarit nousi vuoden 2010 katsotuimmaksi elokuvaksi 385 000 katsojallaan. Kaveruskomediassa reppana päähenkilö kiisi ystäviensä kanssa ympäri Lappia metsästämässä digiboksia avovaimolleen.

Ykkösosa nousi Jussi-gaalassa yleisön suosikiksi, mutta nappasi samalla parhaan kotimaisen elokuvan palkinnon. Komediassa oli paljon kohellusta, hauskaa huumoria ja lappilaisen elämänmuodon ymmärtämistä. Napapiirin sankareiden menestys innosti jatko-osaan, vaikka Karukoski vaihtui hauskalla Kulman pojilla (2012) maineensa luoneeseen Teppo Airaksiseen, ja Jasper Pääkkönen jäi pois näyttelijäkaartista.

Jatko-osa marssittaa jälleen keskiöön Jussi Vatasen Jannen ja Pamela Tolan näyttelemän Inarin. Pariskunnan arki pyörii yksivuotiaan Lumi-tyttären ympärille ja kodin ulkopuolisille asioille tuntuu olevan vähän aikaa. Lahteen muuttanut pohjoisen poika Tapio Räihänen (Timo Lavikainen) ei tunnu kotiutuvan etelään ja parisuhde Marjukan (Miia Nuutila) kanssa kangertelee.

Kyläreissun yhteydessä naiset sopivat keskinäisestä tyttöjen illasta ja päättävät jättää tossun alla olevat miehensä Lumin lapsenvahdeiksi. Janne ja Tapio ovat kuitenkin saaneet kutsun hääjuhlaan Ylläkselle. Aikansa aprikoituaan nuoret miehet pakkaavat Lumin tavaroineen mukaan ja ajaa hurauttavat Ylläkselle lystinpitoon.

Kova koheltaminen ja elokuvan kääntyminen farssin puolelle alkavat Lumin katoamisesta. Narkkari Sekis (Joonas Nordman) sieppaa pikkutytön mukaansa ja painelee pakoon pitkin selkosia. Epätoivoinen Janne kantaa huolta tytöstä, mutta myös tulossa olevasta Inarin läksytyksestä.

Tyttöjen iltaa sävyttävät parisuhdepohdinnat, äidillinen huolehtivaisuus ja Marjukan halukkuus yhden illan suhteeseen. Omat kiemuransa tuo myös Inariin ikuisesti ihastuneen Pikku-Mikon (Kari Ketonen) sekoilu hotelliosuudessa. Mikon vääristä tulkinnoista syntyvät elokuvan ehkä hauskimmat kohtaukset. Muuten elokuva ei juuri huvita katsojaa.

Napapiirin sankarit 2 epäonnistuu tärkeimmässä: se ei kykene löytämään naurunappulaa. Elokuva on nauha irrallisia sketsejä, venytettyjä otoksia, jahkailua ja varsin heppoista näyttelijäntyötä. Etenkään Jussi Vatanen ei selviä kunnialla murreosuuksista. Puhtaimmat paperit saavat Pamela Tola, omintakeinen Joonas Nordman ja säälittävän sympaattinen viagravesseli Kari Ketonen.


Kriittiselle katsojalle puolitoista tuntia latteaa koheltamista on liikaa. Edellisosan ansiot ja jatko-osaan kohdistuvat odotukset täyttänevät kuitenkin elokuvateattereiden katsomot ovat kriitikot mitä mieltä hyvänsä. Näin kävi ainakin vuoden huonoimman kotimaisen elokuvan Luokkakokouksen (2015) kohdalla.

Elokuvan traileri: