äänioikeuden ja muiden oikeuksien puolesta elokuvassa.
Y-Kinon ensi-iltaan tullut Sarah Gavronin ohjaama draamaelokuva Suffragette (2015) kertoo naisista, jotka taistelivat sukupuolensa
valtiollisesta äänioikeudesta 1910-luvun Britanniassa. Rauhanomaisena alkanut
liike muuttui poliittiseksi aktivismiksi ja lopulta suoraksi toiminnaksi, kun
turhautuneet naiset nousivat kapinaan vanhoillista ja miesvaltaista
brittiyhteiskuntaa vastaan. Epookkielokuvan näyttelijäkaarti on yhdistelmä
tunnettuja tähtiä ja raikkaita uusia kasvoja, jotka tekevät hyvää työtä.
Suffragetti-nimitystä käytettiin 1900-luvun alun
Britanniassa naisaktivisteista, jotka vaativat naisille äänioikeutta miesten
tavoin. Suffragetit olivat kyllästyneet maltillisen naisliikkeen aikaansaannoksiin.
He järjestivät näyttäviä mielenosoituksia ja –ilmaisuja, kahlitsivat itsensä
julkisille paikoille, turvautuivat sabotaasiin ja nälkälakkoihin.
Äänioikeustaistelijoiden tunnetuin hahmo oli Emmeline Pankhurst (Meryl
Streep), joka perusti naisliitto WSPUn (Womens Social and Political Union).
Elokuva sijoittuu pääosin vuoden 1912 Lontooseen. West Endin
pesulassa työskentelee vaarallisissa oloissa, alipalkattuina ja työnantajan
tiukasti valvomana pesulatyöntekijä Maud
Watts (Carey Mulligan). Maudin
perheeseen kuuluu pesulassa työskentelevä aviomies Sonny (Ben Whishaw) ja George-poika (Adam Michael Dodd).
Herttaiselta vaikuttava Maud tempautuu mukaan
naisasialiikkeen toimintaan. Elokuva onkin pitkälti kertomus Maudin
radikalisoitumisesta, johon vaikuttavat liikkeen jäsenten vainoaminen, naisten
heikko asema ja suffragettiystävättärien vaikutus. Erityisen merkittävässä
roolissa Maud Wattsin kannalta ovat työkaveri Violet Miller (Anne –Marie Duff) ja apteekkarin rouva
Edith Ellyn, jota Helena Bonham Carter esittää
karismaattisesti.
Kapinallisuus käy Maudille kalliiksi. Reilu sata vuotta
sitten brittinaisen omistusoikeus oli rajoitettu, hän eli miehensä holhouksen
alla ja ruumiillisen koskemattomuuden kanssakin oli niin ja näin. Suffragettien
postilaatikoihin tunkemat pommit, väkivaltaiset mielenosoitukset ja valmius
jopa vankilatuomioihin herättivät ajoittaista naisvihaa brittiläisessä
yhteiskunnassa. Elokuvan päähenkilölle kääntävät selkänsä niin aviomies kuin
yhteiskuntakin, eikä hänellä ole lopussa juurikaan menetettävää.
Susan Gavronin ajankuvaus on rakennettu huolellisesti,
vaikka elokuva jättää ilmaan katsojalle useita kysymyksiä. Suomalaisittain on
tyrmistyttävää se, ettei elokuva mainitse suomalaisnaisten historiallista
äänioikeutta v. 1906, vaikka maamme oli tässä asiassa ensimmäinen Euroopassa.
Ennen Suomea valtiollinen äänioikeus oli toteutettu naisten osalta vain Uudessa
Seelannissa, Australiassa ja joissakin Yhdysvaltain osavaltioista.
Elokuvan jännite löytyy pitkälti päähenkilön ja
suffragetteja jahtaavan poliisitarkastaja Steedin
(Brendan Gleeson) kohtaamisista ja dialogeista. Vastakkain ovat lakia ja
järjestystä ajava, mutta suffragettejakin ymmärtävä poliisimies ja
radikalisoitunut naisasianainen. Tämä vastakkainasettelu vie elokuvaa
eteenpäin.
Elokuvan traileri:
