sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Jätkiä ei jätetty****

                                Kahden suomalaisvainajan nosto-operaatio oli toteutettava
                                salassa Norjassa kaksi vuotta sitten.


Ohjaaja Juan Reinan dokumenttielokuva Takaisin pintaan (2016) on karu ja vaikuttava dokumentti luolasukeltamisen jännittävästä ja vaarallisesta maailmasta. Elokuva kertoo tositarinan kahden Norjassa menehtyneen luolasukeltajan kohtalosta ja heidän tuomisestaan takaisin pintaan sukeltajatovereiden voimin. Elokuva on kertomus ryhmähengestä, lojaalisuudesta ja asioiden loppuun saattamisesta, mutta se valaisee myös suomalaisen miehen sielunmaisemaa.

Kaksi vuotta sitten kaksi kokenutta suomalaista luolasukeltajaa hukkui, kun he yrittivät sukeltaa Plurdalenin vedenalaisen luolan läpi Steinugleflågetin kuivaluolaan yhdessä kolmen muun sukeltajan kanssa. Tapahtuma sai huomattavan mediajulkisuuden.  Kun kansainvälinen sukeltajaryhmä epäonnistui vainajien hakemisessa pintaan 130 metrin syvyydestä, päättivät suomalaiset sukeltajatoverit toimia vastoin lakia ja viranomaisten määräyksiä.

Dokumenttielokuva salaisesta nosto-operaatiosta toteutui sattumalta. Luolasukellusryhmästä oltiin jo kuvaamassa elokuvaa, kun sen alkuperäinen näkökulma muuttui täysin. Aihe muuttui ennätyssukelluksesta pelastussukellukseksi.

Takaisin pintaan -elokuvassa esiintyvät etenkin onnettomuudesta selvinneet sukeltajat Patrik Grönqvist, Vesa Rantanen ja Kai Känkänen sekä sukelluskouluttaja Sami Paakkarinen, joka vastasi onnistuneesta nosto-operaatiosta.

Elokuva seuraa lähietäisyydeltä pelastussukellusta, sen valmistelua ja toteutusta. Katsoja uppoutuu sukeltajien kanssa tutkimaan Pluran ahtaita onkaloita, joiden vaarallisuus käy ilmi kirkkaan veden ja sukeltajien tehokkaiden valonheittimien ansiosta. Moni voi kokea suljetun paikan kammoa Y-Kinon sohvalla ja miettiä sitä, mikä saa ihmisen hakeutumaan vapaaehtoisesti niin luotaantyöntäviin paikkoihin. Onhan sukeltajan ympärillä lähinnä pimeyttä, viileätä vettä ja tonneittain kylmää peruskalliota.

Sitä dokumentti ja sen sukeltajat eivät kerro kuin viitteellisesti. Ihmisyyteen kuuluvat kuitenkin olennaisesti uteliaisuus, uuden löytämisen ilo, omien rajojen testaaminen ja halu selviytyä. Niin on myös luolasukelluksen maailmassa.

Elokuvan sukeltajat muodostavat aivan oman yhteisönsä, jossa vaikuttavat ryhmähenki, ammattimaisuus, huomattava lojaalisuus ja halu viedä sovitut asiat päätökseen. Poissa on kaikenlainen uho, itsensä tehostaminen ja sankarin sädekehän tavoittelu, vaikka katsoja pian ymmärtääkin sen, miten kovaa fyysistä ja henkistä suorituskykyä sukeltaminen vaatii. Omien ystävien nostaminen vainajina syvyyksistä on kovaa psyykelle. Suru ja menetys ovat läsnä sukellusyhteisössä, mikä näkyy nosto-operaatioon osallistujien ilmeissä, eleissä ja sanoissa.

Takaisin pintaan tuo esiin myös yhden suomalaisen miehen parhaista puolista: halun suorittaa tehtävä huolella loppuun. Sukellusturman vainajat haluttiin kotiseudun multiin aivan kuten viime sodissakin. Kuten yksi sukeltajista filmissä toteaakin: "Näitä jätkiä ei haluttu jättää (kosteaan hautaansa)."

Elokuvan traileri:


lauantai 6. helmikuuta 2016

Tasapaksu toimintajännäri**

                             Marjan (Maria Ylipään) ja päähenkilö Viktor Kärpän (Samuli
                             Edelmann) erimielisyydet eivät rajoitu remottipuuhiin.

Ohjaaja Lauri Nurksen Tappajan näköinen mies (2016) on kotimainen jännityselokuva, jossa toimintajaksojen lukuisuus jättää varjoonsa roolihahmojen kehityksen. Kotimaiset tähtinäyttelijät eivät leffassa pääse kunnolla lentoon.  Elokuva lämmittelee tuttuja teemoja itärikollisuudesta Venäjän harvainvaltaan.
 
Tappajan näköinen mies perustuu uutisankkuri Matti Röngän suosittuun Viktor Kärppä –dekkarikirjasarjaan ja kahdeksanosaiseen televisiotuotantoon. Nurksen uutuusleffa on jatkoa vuonna 2011 valmistuneen televisiosarjan tapahtumille.

Viktor Kärppä (Samuli Edelmann) on inkeriläinen entinen Venäjän spetsnaz-erikoisjoukkojen sotilas, joka Suomeen muutettuaan toimii rakennusalan yrittäjänä. Hänen lukuisat yhteytensä Suomen ja Venäjän tiedustelupalveluihin, Pietarin mafiaan ja pikkurikollisiin tekevät kuitenkin sopeutumisen rauhalliseen perhe-elämään vaikeaksi. Tästä Kärppä on jatkuvasti hakauksissa avovaimonsa Marjan (Maria Ylipää) kanssa.

Kärpän juurettomuus heijastuu sekä perhe-elämään että hänen toimintaansa lain molemmilla puolilla. Kirjailija Röngän teosten yllä lepää Neuvostoliiton haamu. Uutuuselokuvassa Venäjä on päässyt eroon diktataattorijohtajastaan ja uuteen naispresidenttiin kohdistetaan toiveita kansanvallan edistämisestä. Tämä ei kuitenkaan ole helppoa, sillä uusi kansakunnan keulakuva joutuu salaliiton kohteeksi Suomessa.

Lauri Nurksen uutuusfilmi on sujuva ja väkivaltainen jännäri, josta ei puutu vauhtia tai toimintakohtauksia. Itse asiassa toimintakohtausten vyörytys estää roolihahmojen kehityksen. Ruumiita tulee kuin liukuhihnalta, mutta venäläisiä roistoja on vaikea erottaa toisistaan. Niin samaa puuta he ovat mustissa nahkatakeissaan.

Samuli Edelmannin Viktor Kärppä on tyly, hymytön ja todellakin tappajan näköinen mies. Hänen ja hänen parhaan ystävänsä rikospoliisi Teppo Korhosen (Martti Suosalo)  toimet joutuvat Suojelupoliisin uuden ylitarkastaja Pilvi Variksen (Krista Kosonen) syynättäväksi.  Elokuvaan tuo lämpöä Kärpän pikkuveljeä Alekseita näyttelevä Ville Haapasalo, joka onnistuu sarkastisen Suosalon ohella  hyvin roolissaan.


Elokuvan naiskuva ei ole imarteleva. Särmikäs Kosonen, helposti kiukustuva Ylipää ja Viktorille kotikylästä tuttu prostituoitu Julija (Anni-Kristiina Juuso) muodastavat elokuvan negatiivissävytteisen naisgallerian. Tappajan näköinen mies onkin korostetun miehinen äijäelokuva.

Elokuvan traileri: