Swiss Army Manin päärooleissa.
Harvoin jokin elokuva saa katsojan leuat loksahtamaan, aiheuttaa päivien hämmennyksen ja pistää todella pohtimaan, oliko leffa totta ollenkaan vai silkkaa unta tai hallusinaatiota. Y-Kinon ensi-iltaan rynnistänyt Swiss Army Man (2016) tekee tämän. Elokuvan nähtyäsi voit unohtaa Sveitsin armeijan monitoimilinkkuveitset. Ohjaaja-käsikirjoittajakaksikko Daniel Kwan ja Daniel Scheinert osoittavat sen, kuinka tehokas yksi raukea ruumis voi olla hengenpelastajana.
Swiss Army Man
on elokuva, joka jakaa elokuvakriitikot ja katsojat kahteen eri ryhmään. Toiset
pitävät elokuvaa hyvin kauniina, upeasti kuvattuna, poikkeuksellisen luovana ja
rohkeana elokuvan lajityyppien sekoittajana. Toiset leimaavat elokuvan
tylsäksi, juonen köyhäksi, osan sen otoksista vastenmielisiksi ja leffan
venytetyksi. Totuus löytynee tässäkin tapauksessa jostain välimaastosta.
Elokuva
käynnistyy autiolta saarelta, jossa syrjäytynyt Hank (Paul Dano) suunnittelee
päiviensä päättämistä jollain muulla kuin K-kahvilla. Hänen puuhansa
keskeytyvät, kun rantaan ajelehtii pukumiehen (Daniel Radcliffe)
ruumis. Hank ilostuu keskeytyksestä ja yrittää elvyttää lasittunein silmin
maailmaa katsovan vainajan. Elvytyspainallukset käynnistävät vainajassa
hillittömät ilmavaivat, joita Hank hyödyntää pelastautuessaan Mannyksi ristimänsä ruumiin kanssa
autiolta saarelta.
Parivaljakko
nousee maihin toisella hiekkarannalla. Hank heittää kalmon selkäänsä ja päättää
huolehtia hänestä. Nuoren miehen yksinäisyys on ollut niin piinaavaa, että
ruumiskin kelpaa kaveriksi. Hankin hämmästys on rajaton, kun Manny virkoaa metsästä
sijaitsevassa luolassa henkiin zombin tavoin. Tämä elävä kuollut on menettänyt
muistinsa, jolle Hankin on opetettava kaikki A:sta alkaen.
Elokuva
seuraa Hankin ja Manny ystävystymistä, läheisyyttä ja eloa metsässä. Kahden
nuoren miehen keskustelut avaavat uuden maailman. Pian käy ilmi, että Mannyllä
on suorastaan yliluonnollisia kykyjä. Leffan nimi Swiss Army Man viittaa
alkuosaltaan maailmankuuluun monitoimilinkkuveitseen. Käsikirjoittajakaksikon
luovuutta ja oivalluskykyä voi enimmäkseen vain ihailla. On uskomatonta, kuinka
monipuolisesti yhtä kalvakkaa vainajaa voi käyttää selviytymistaistelussa
oudoissa olosuhteissa.
Swiss Army
Mania ei ole helppo sijoittaa perinteisiin elokuvantaiteen lajeihin. Se on
komedia, tragedia, rakkaus- ja fantasiaelokuva. Ehkä eniten leffa on kuitenkin
kaverielokuva. Hankin ja Mannyn ystävyys on ylimmillään metsän
bussikohtauksessa, joka jää hyvin todennäköisesti elokuvan historiaan. Mannystä
huolehtiessaan Hank unohtaa oman sisäisen sirpaleisuutensa.
Paul Dano
tekee upean ja suorastaan liikuttavan roolityön Hankina. Kuinka paljon
yksinäisyys voi uuvuttaa? Mitä merkitsee se, että unelmien nainen osoittautuu
todellisuudessa täysin odotusten vastaiseksi? Millaista on todellinen ystävyys?
Viimeksi mainittuun kysymykseen antaa vastauksen Daniel Radcliffen hienosti
näyttelemä kalmo. Tällä elokuvalla Radcliffe karistaa Harry Potter -hahmonsa harteiltaan.
Swiss Army
Man ei ole juonielokuvan ystäville. Ajoittain elokuvan käsikirjoitus tuntuu
teinipoikien tekeleeltä. Mutta siinä on paljon sellaista lumoa, viisautta ja
outoutta, joka laittaa katsojan ajattelemaan.
Elokuvan traileri:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti